Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne kuuluvat hoitajien hoitotarinat.

Vieraskirja  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Jassu

12.07.2017 11:40
Parkkeerasin pyöräni pitkästä aikaa Sumuniityn pihalle. Ilma oli kerrassaan mahtava; linnut lauloivat, aurinko paistoi ja satunnaisesti perhonen lensi kukalta toiselle. Lähdin kävelemään kohti yksityistallia. Siellä Windy ja Wilma tervehtivät minua hirnumalla iloisesti. "Oliko ikävä?" kysyin tammoilta. Kävin hakemassa niiden riimut ja otin ensin Wilman, sitten Windyn kiinni. "Nyt te pääsette laitumelle", sanoin ja lähdin kävelemään ulos. Hevoset kävelivät laiskasti vierelläni ja yrittivät välillä napata tienposkesta ruohoa. Avasin laitumen portin. Laidun oi melkein tyhjä, vain muutama hevonen seisoskeli puun varjossa. Päästin Wilman ja Windyn irti ja jäin katselemaan, kun ne kirmasivat kilpaa laitumen toiseen päähän.
Kun tulin takaisin talliin, hain itselleni kottikärryt ja talikon. Aloitin siivoamalla Wilman karsinan. Se oli melko siisti joten jo vartin päästä olin siivoamassa Windyn karsinaa. Sekin tuli tehtyä äkkiä.

Kun tammojeni karsinat oli siivottu, vedet vaihettu ja ruoat laitettu, kävin hakemassa ne takaisin sisään. Aloin harjata Windyä. Se oli tosi kurainen, koska se oli piehtaroinut laitumella mudassa. Vasta kun olin harjannut Windyä kymmenen minuuttia kumisualla ja karhealla harjalla, se oli puhdas. Wilma taas oli puhdas jo valmiiksi, mutta se näytti nauttivan kun hieroin sitä kumisualla.
Harjaamisen jälkeen kävin hakemassa Windyn suitset ja menin sen karsinaan. Se ei olisi millään halunnut ottaa kuolaimia, mutta kun työnsin peukaloni sen hammaslomaan, se suostui avaamaan suunsa. Kun olin saanut suitset Windylle, talutin sen käytävälle ja nappasin Wilman mukaan. Vein ne ulos ja sidoin Wilman sen riimusta seinässä olevaan koukkuun ja ponnistin Windyn selkään. Avasin solmun Wilman riimunnarusta ja lähdin sitä taluttaen, Windyllä ratsastaen, kohti metsää.
Olimme edenneet reilun kilometrin, kun saavuimmme pellolle. Siellä annoin Windylle laukka-avut. Windy siirtyi keinuttavaan laukkaan ja Wilma nelisti vieressä. Ainoat äänet lintujen laulun ohella kuuluivat Wilman ja Windyn maata hakkaavista kavioista. Hetken päästä hiljensin käyntiin ja ohjasin rannalle päin. Veden pinta oli tasainen ja kimalteli auringon valossa. Käänsin Windyn rannalle. Se asteli veteen, mutta Wilma ei tahtonutkaan tulla. "Tule, tule, ei vesi pahaa tee!" maanittelin ponia ja viimein se uskalsi kastaa kavionsa.
Kun vesi ylsi Windyä polviin saakka, käänsin tammat ympäri. Ne pärskähtelvät äänekkäästi ja ravistelivat päitään. Saavuimme pian tallile. Tallikäytävä oli autio, kun laskeuduin selästä ja talutin hevoseni sisälle. Riisuin niiltä riimun ja suitset ja pesin ne märällä sienellä. "Nähdään!" huikkasi niille, ennen kuin katosin ulos.

Nimi: Emma

07.07.2017 17:58
JATKUU...

Saavun myöhemmin päivällä tallille vielä liikuttamaan Kapun. Parkkeeraan pyöräni tallin oven lähellä olevaan pyörätelineeseen. Menen sisälle talliin ja moikkaan Iitua hänen kävellessään ohi minusta. Menen Kapun karsinalle ja otan koukusta riimunnarun. Käyn samalla reissulla hakemassa Kapun varusteet jo karsinalle. Lähden riimu olallani tallista hakemaan Kapua laitumelta. Kapu huomaa minut ja hirnahtaa. Sitten se huomaa kädessäni olevan riimunnarun ja säntää pukkilaukalla laitumen toiseen päähän.
-Huoh... Miten minä nyt aion tuon saada kiinni, mietin naurahtaen.
Menen aitaukseen ja Silver tulee heti nuuskimaan, olisiko minulla herkkuja. Pian Silver kuitenkin kyllästyy ja lähtee kävelemään laiskistuneesti muualle. Menen hakemaan Kapun laitumen toisesta päästä, jossa se toljottaa minua edelleen. Kun lähestyn sitä ja olen melkein saanut otteen sen riimusta, Kapu juoksee täyttä vauhtia takaisin porttipäätyyn Vellu perässään. Huokaisen ärsyyntyneenä. Ramppaan Kapun kanssa laitumella ainakin kymmenen minuuttia. Lopulta se antaa kiinni, ja lähden viemään ruunaa kohti tallia.

Laitan Kapun karsinaan ja alan harjaamaan sitä Kapu hypähtää hieman takajaloilleen kun harjaan vatsan alta. Kavioita putsatessani se potkaisee minua suoraan polveen.
-NYT KUNNOLLA, ärähdän ponilleni
Mutta eipä se näytä auttavan. Kapu jatkaa edelleen ärsyttämistäni. Laitan ponilleni satulan selkään ja kiristän vyötä. Kapu pyrkii edelleen takajaloilleen.
-Lopeta, mumisen
Otan Kapun suitset ja heitän ohjat kaulalle. Työnnän kuolaimet ponin suuhun ja kiinnitän remmit. Otan kypäräni ja laitan sen leukahihnan kiinni. Laitan vielä turvaliivin päälleni. Aion hypätä tänään. Lähden kentälle.

Kun yritän nousta selkään, Kapu hyörii ja pyörii. Kun olen ponnistamassa satulaan, Kapu tekee valtavan loikan sivulle. Turvajalustimen kumilenkki irtoaa, ja tipahdan tyylikkäästi takamukselleni hiekkaan. Kapu katselee ihmeissään kentän toisesta päästä. Nousen takaisin satulaan. Tällä kertaa pääsen sinne asti. Laitan pohkeet kiinni hevoseen. Kapu lähtee kiltisti käyntiä, mutta pian jossain rasahtaa. Kapu säikähtää kaameasti ja lähtee hirveän isoilla pukeilla täyttä vauhtia matkaan. Jalustimeni irtoavat ja lennän kaulalle. En saa Kapuun enää mitään kontrollia. Kapu juoksee täyttä vauhtia 120cm okserille ja pysähtyy juuri sen eteen. Lennän keskelle estettä vasemman kipeän polveni päälle. Pyydän ohi menevää Lisaa tuomaan minulle nopeasti Kapun kaapista juoksutusliinan.

Saatuani juoksutusliinan kiinnitän sen Kapun kuolainrenkaaseen ja käsken Kapun ravata ympyrällä.

JATKUU SILLÄ PITÄÄ MENNÄ

Nimi: Lisa

06.07.2017 14:46
Katson peilikuvaani väsyneenä peilistä. Olen tyytyväinen siihen. Tummat ripset mustat hiukset pähkinänruskeat silmät ja korkeat poskipäät. Pesen hampaat ja vaihdan vaatteet ja lähden tallille.

Laitan pyöräni lukkoon ja marssin tammalaitumelle.
-Moikka Leila! sanon Leilalle. Haen Leilan harjat. Harjaan Leilan joka nauttii siitä. -No niin Leila nosttappas nyt kaviot äläkä pyöri siinä kuin väkkärä! naurahdan Leilalle. -Kuule Leila mentäisiinkö maastoon ilman satulaa? kysyn Leilalta. Leila pärskähtää vastauksesksi ja arvaan että se tarkoittaa kyllä. Haen Leilan suitset ja suitsin Leilan. -Voitko ottaa ne kuolamet suuhun? sanon ja Leila avaa nopeasti suunsa ja laitan kuolaimet suuhun. - No niin Leila oletko valmis? kysyn ja nousen selkään. Napautan kevyesti Leilan liikkelle kohti maastopolkua. -Mitäs sanoosit pienestä ravipätkästä? kysyn. Leila pärskähtää ja tulen jälleen kerran siihen tulokseen että Leila tarkoittaa kyllä. Napautan Leilaa pohkeilla ja Leila lähtee heti raviin. -Kuule Leila mentäisiinkö takaisin kotiin olemme olleet täällä noin puoli tuntia. sanon Leilalle. Leila nyökyttää päätään ja tulkitsen sen vastauksesi kyllä. Lähdemme ravaamaan kohti kotia. -Leila otetaanko pieni pätkä laukkaa? kysyn. Leila hörähtää ja lisää vauhtia. Napautan pohkeilla Leila lähtee keinuvaan ja pehmeään laukkaan. Sitten huomaammekin että olemme jo kotona. Huomaan Essin pihalla ja huikkaan:- Moikka Essi ihana hevonen sulla siis meinaan Leila. -Niinhän se on. Essi sanoo. Talutan Leilan talliin harjaan sen ja tarkistan jalat. - Kaikki kunnossa Leila. Sitten juotan Leilan ja vien tarhaan. -Heippa sitten Leila! sanon Leilalle. -Heippa Essi lähden nyt kotiin! sanon Essille. Hei hei! Essi sanoo. Sitten lähden kävelemään kotiin päin. Kotona avaan tietokoneeni ja alan lukemaan lempiblogiani. Sitten pesen hampaat laitan herätyksen päälle ja menen nukkumaan.


Nimi: Emma

05.07.2017 16:48
//Teen päivähommat ja iltajutut erillisessä tarinassa

Avaan tallin oven väsyneenä. Kello on puoli seitsemän aamulla, ja olen tullut ruokkimaan Kapun. Menen rehuhuoneeseen avaamaan Kapun laatikot, ja sekoitan kaurat ja vitamiinit keskenään. Vien ruunalle ruoan karsinaan, ja menen etsimään Kapun laidunriimua. Tänään se pääsee kokonaan yötä päivää laitumelle, ja se on hyvin totutettu vihreään.
-No heippa kaveri, lähdetkö laitumelle? mumisen unisena ponilleni.
Kapu hörisee vastaukseksi.
-Tietenkin lähdet, väännän kasvoilleni väsyneen hymyn.
Otan Kapun karsinasta ja lähden viemään sitä sadan metrin päähän tallista. Kapu hirnahtaa kavereilleen ja tanssahtelee ympärilläni kuin mikäkin villiori.
-Soo... mumisen
Kapu rauhoittuu hieman. Avaan laitumen portin, ja päästän Kapun irti laitumelle. Kapu säntää pukitellen laitumen toiseen päähän ja saa kaverit peräänsä. Kohta Kapu, Vellu ja Silver ovat kaikki juosseet itsensä aivan puhki ja keskittyvät syömiseen. Naurahdan hieman. Lähden kävelemään kohti tallia.

Kun pääsen talliin, Essi moikkaa minua aamuvirkkuna.
-Huomenta Emma, Essi sanoo iloisesti
-Huomenta, sanon haukotellen
-Väsyttääkö sinua? Essi naurahtaa
-Joo, viime yöt on ollu nyt tosi rankkoja, huokaan
-No minkä takia? Essi kysyy
-Kun meidän koiralla on joku vika, se on valvottanu yöllä puolta naapurustoa kun vinkuu ja itkee niin kovasti, naurahdan
-Voi ei, tsemppiä että vika löytyy, Essi vinkkaa minulle silmää.
Vinkkaan silmääni Essille takaisin. Lähden kävelemään kohti satulahuonetta, jossa on kaappini. Otan kaapistani Kapun likaiset huovat, työnnän ne muovipussiin, lukitsen kaappini ja kannan huopapussin pyöräni tarakalle. Ulkona sataa hieman. Vedän kypärän päähäni ja lähden ajamaan kohti kotia. Ajan matkalla vielä laidunten ohi, ja menen kotiin.

JATKUU.....

Nimi: Jassu

13.05.2017 11:04
Saavuin Sumuniityn tilalle pitkästä aikaa. Piha oli autio, lukuun ottamatta Sandraa, joka loikki pihalla. Kävelin yksityistallille. Karsinoista kurkisti uteliaita hevosten päitä ja yhtäkkiä huomasin ruunikon tamman. "Hei, Windy! Mitä kuuluu?" nauroin ja ryntäsin halaamaan hevostani. Syötin sille porkkanan ja taputtelin sen kaulaa. "Tänään en valitettavasti tullut hoitamaan sinua", kerroin ja pörrötin sen harjaa. Windy hirnui, kun lähdin toiselle karsinalle.
Wilma mutusti heiniään karsinassa, kun tulin sen luo. Poni huomasi minut ja kohotti katseensa. "Hei Wilma, miten menee? Taidat olla lihonnut!" hymyilin ja pujahdin sen karsinaan. Nappasin kumisuan maasta ja aloin pyöritellä sitä Wilman karvalla. Kun harjasin ponia pehmeällä harjalla, huomasin, että se vaihtoi parhaillaan kesäkarvaan. "Oikeastiko?" huokaisin ja yritin puhdistaa pehmeää karvaa ratsastushousuistani.
Kun olin harjannut Wilman, laitoin sillem suitset. Ensiksi se alkoi heilutella päätään, niin, etten saanut sille suitsia, mutta lopulta se luovutti. Talutin ponin kentällä ja raahauduin selkään. Wilma oli liskalla tuulella ja minun oli pakko hoputtaa sitä koko ajan, ettei se olisi nukahtanut. "Ravia!" maiskautin huuliani ja napautin Wilman kylkiä pohkeillani. Poni korskahti inhoavasti, mutta siirtyi tikittävään raviin. Kun olimme ravanneet kentän ympäri kahdesti, annoin Wilman hidastaa käyntiin. Ohjasin sen pois kentältä ja kohti kapeaa metsäpolkua.

Wilma tuntui saavan uutta energiaa ulkoilmasta. Se hypähteli innokkaana ja kulki ripein askelin. Kun tie leveni, siirsin toisen pohkeeni eteen ja puristin sillä lujasti. Wilma nosti kiitävän laukan ja hirnui; se selvästikin nautti. Tuuli ujelsi korvissani kun kiisimme metsässä. Yhtäkkiä edessämme oli kanto. Tarrauduin kiinni Wilman harjaan, mutta pian tajusinkin istuvani maassa. Wilma seisoi takanani ja katseli minua pää kallellaan. "Eiköhän lopeteta tältä päivältä", sanoin huohottaen ja nousin ylös.

Saavuimme takaisin tallille. Talutin Wilman karsinaansa ja avasin remmit sen suitsista. "Olipas päivä! Mutta ei se sinun vikasi ollut", huokaisin, samalla kun harjasin ponia pölyharjalla. "Hyvää yötä."

Nimi: Emma

07.05.2017 08:03
Saavumme pitkän matkan jälkeen Sumuniityn tilalle. Kapu kolistelee trailerissa hermostuneena. Nousen autosta ja katsahdan ympärilleni. Menen avaamaan trailerin etuoven, otan Kapun kiinni, ja pyydän siskoani avaamaan takaluukun. Kun takapuomi otetaan pois, Kapu peruuttaa vauhdilla ulos ja alkaa pyöriä kuin uljain arabiori.
-Sehän on ihan pimahtanut! siskoni Elise nauraa.
-No ei ehkä nyt sentään...Prrr... mutisen.
Pian tallista tuleekin ihminen.
-Hei, minä olen Essi, tervetuloa Sumuniityn ratsastuskoululle! nainen esittäytyy.
-Moi, mä oon Emma, omistan Kapun, kertoisitko missä sen karsina on? kysyn ähkien.
-Joo, sen karsina on tuolla yksityistallissa, neljäs vasemmalta, Essi sanoo.
-Kiitos paljon!
Talutan poukkoilevan ruunan talliin, jossa on hipihiljaista. Elise tuo Kapun varusteet, ja vie ne yksityistallin varustehuoneeseen. Jätän Kapun karsinaan ja menen tutkimaan paikkoja.

Hieman myöhemmin, Elisen lähdettyä, menen ratsastamaan Kapun. Varustan sen ja talutan kentälle. Nousen reippaasti satulaan. Täysin kuivalla kentällä on jonkin verran ristikoita ja pari pystyä. Kävelen Kapulla alkukäyntejä. Sitten alan ravaamaan, ja Kapu alkaa kulkea peräänannossa. Aidan viereen alkaa tulla väkeä. Siitähän Kapu innostuu ja alkaa liitää askelillaan kuin mikäkin satuhevonen. Nostan laukan ja Kapu riehaantuu hieman. Se lähtee pienillä pukeilla kentän toiseen päähän. Pian alan hyppäämän. Otan hyvän, suoran linjan ristikolle. Kapu ponnistaa sen yli kauhealla ilmavaralla. Katsojat henkäisevät. Kapu vaan jatkaa reippaalla, hieman ylipirteällä laukalla ohjaamalleni 70cm pystylle. Kapu hyppää senkin vaivatta. Hyppään vielä muutaman hypyn, ja alan kävelemään loppukäyntejä.
-Moi, oon Emma. Onko täällä jossain maastoja missä vois kävellä? kysyn yleisesti.
-Joo on, voin näyttää. Nimeni on Julia, joku tyttö sanoo.
-Minkä ikäinen olet? Itse olen 13, sanon.
-Oon 15
-Okei, mut mä meen nyt kävelemään tuonne maastoon, sanon Julialle.

Kun tulen maastosta, joku on laittanut jo Kapun ruuat jne. valmiiksi. Laskeudun satulasta, vien talliin, ja puran ruunan. Annan sille ruuat, ja lähden kotiin.

Vastaus:

kiva tarina, mutta olisit voinut kuvaillla hoitamista ja varustamista enemmmän. Teillä oli varmasti kiva päivä! Saat 40rahaa

Nimi: Elli

29.04.2017 08:35
Moi, sori epäaktiivisuudestani, mut nyt oon taas täällä. Olen muuten miettinyt, että jos lopettaisin Sandran ja Emman hoitamisen ja keskittyisin enemmän Lenitaan...?


Saavuin tallille pitkästä aikaa. Tallissa Lenita hirnui kun tulin sinne. "Hyvä tyttö, mennään vähän lenkille. Harjasin Lenitan ensin pikaisesti kumisualla ja sitten pehmeällä. Mutta kun aloin harjata Lenitaa karhealla harjalla, se hirnahti ja heittäytyi taaksepäin. "Tule takaisin!" käskin ja vedin kevyesti Lenitan riimunnarusta. Muuten se ei enää harjausken aikana temppuillut.
Nostin satulan tamman selkään ja kiinnitin satulavyön. Laitoin suitset Lenitan päähän, mutta se ei halunnut ottaa kuolaimia. "Mikä sinua tänään vaivaa?" kysyin ja kurtistin kulmiani. Työnsin peukaloni hevosen hammaslomaan ja kutitin sitä, jolloin se avasi suunsa.
Talutin Lenitan kentälle. Se oli innoissaan, kun se pääsi taas ulos. "Rauhassa", sanoin Lenitalle, kun se lähti pyörimään, vaikka olin juuri nousemassa selkään. Asetin sen uusiksi ja ponkaisin selkään. Kun olin kiristänyt satulavyön ja säätänyt jalustimet, ohjasin Lenitan uralle. Menimme hetken käyntiä, jotta Lenita rentoutuisi ja sitten käänsin sen pois kentältä.
Astelimme pitkin tietä, jonka tiesin vievän pellolle. Lenita oli innostunut, eikä meinannut pysyä nahoissaan. Minulla oli siis kovasti töitä jo ihan vain tamman kurissa pitämisessä. Onneksi saavuimme kohta pellolle. Annoin Lenitan siirtyä ensin harjoitusraviin, mutta kohta päästin sen laukalle. Lenita nelisti pitkin peltoa ja hirnui kovaan ääneen. Nauroin ja itkin samaan aikaan. Viimein hidastin ja käänsin Lenitan pois pellolta. Menimme jonkin aikaa ravia, mutta loput matkasta menimme käyntiä.

Talutin Lenitan sen karsinaan ja aloin riisua siltä suitsia. Kun olin avannut kaikki hihnat ja ottanut suitset varovasti pois, avasin satulavyön ja nostin sen satulan päälle. Juuri kun olin nostamassa satulaa pois, Lenita tökkäisi minua hellästi olkapäähän. "Odotas vähän", naurahdin ja nostin satulan pois.
Lyhyen harjauksen jälkeen istuin jakkaralla Lenitan karsinan vieressä. Tamma hamuili poskeani ja söi kädestäni heppanameja. Hetken päästä nousin ylös ja lähdin. "Nähdään, Lenita!" hiukkasin vielä ovelta.

Vastaus:

Tarina oli hieno! En huomannut kiroitusvirheitä lainkaan ja se oli kivan pitkäkin:) Lenitalla on välillä noita kiukuttelupäiviä kyllä. Teillä oli kyllä kiva päivä! Saat rahaa 30ve.

Nimi: Iitu

21.04.2017 08:05
ILMAN SATULAA!

Kävelen kohti tammojen pihattoa kohti Pätkän riimu kädessäni. Vihellän kun avaan portin ja Pätkä tulee hieman epäröiden luokseni.
"Tule vaan pikkunen" sanon ponille ja käyn nappaamassa sen riimuun. ^Ihme kun ei oo karannu^ ajattelen. Vien Pätkän talliin. Haen harjat ja alan harjata. Pätkältä lähtee paljon karvaa ja se pölisee kunnolla.
"Ootkos piehtaroinu tyttö?" Kysyn tältä, ihan niin kuin se mitään ymmärtäisi.
"Kyllä olet!" Naurahdan, kun Pätkä katsoo minua viattomasti silmiin. Kun olen saanut enimmät karvat ja lian pois, katson kaviot. Se oli hieman hankaloittavaa, sillä hampaita meinasi tulla koko aika persukseen. Onneksi löysimme viimein yhteisen sävelen. Kun olin harjannut Pätkän hyvin sekä puhdistanut sen kaviot oli aika hakea vain suitset. Ajattelin mennä ilman satulaa vaihteeksi. Sain kuolaimet Pätkälle suuhun helposti ja kiinnitin remmit nopeasti. Nyt talutan Pätkän kentälle. Hypin hetken aikaa ennen kuin pääsin Päden kyytiin. Annoin sille ensin pitkät ohjat, jotta se saisi kävellä rauhallisesti. Muutaman kierroksen jälkeen keräsin ohjat käsiini ja otimme reippaan käynnin. Kävelimme tehden erillaisia käännöksiä, mutta pysyimme silti samassa suunnassa. Pätkä oli oikein taivuteltu, nostin ravin. En ollut pitkään aikaan mennyt ilman satulaa. Siksi meinasin tippua 'muutamia' kertoja. Sitten yht äkkiä alkoi satamaan. Onneksi kentän portti oli auki, joten lähdin laukkaamaan Päden kanssa. Pysäytin yksäritallin kohdaalle ja menin sisään oven sulkiessani perässä. Talutin Pätkän sen karsinaan ja riisuin sen. Sitten harjasin sen lapikotaisin. Onnekseni Star ja Rölli olivat sisällä. Annoin kaikille poneille ruuat. Siistin satulahuoneen, rehuvaraston ja yksäritallin. Sitten jäin odottelemaan sateen laantumista.

Vastaus:

Tarinasi oli ihan hyvä, ruuan antamisesta olisi voinut olla kuvailua:) Oli varmaan kivaa vaihtelua,että menitte ilman satulaa. Harmi kun alkoi satamaan!unohdin ilmeisesti tehdä loppukäynnit , mutta ei se haittaa:) saat rahaa 19ve

Nimi: Iitu

24.03.2017 18:11
Traikusta asteli taluttamanani kaunis, musta tamma. Pätkä oli oikein vireällä päällä heitti muutaman pukkihypyn, taluttaessani sitä Essin johdolla kohti yksäritallia. Pätkä pääsi heti karsinassaan mutustelemaan heiniä ja minä ja Essi menimme täyttämään paperit Pätkää varten. Paperit täytettyämme pääsin lähtemään kohti yksityistallia. Tallissa harjasin Pätkän ja puin sille varusteet. Talutin tammani kentälle, kiristin satulavyön, nousin selkään ja lyhensin jalustimet. Sitten lähdin uralle. Uralla kävelimme hetken, sen jälkeen keräsin ohjat käsiini. Pian sen jälkeen nostin ravin, ravasimme tehden voltteja ja käyntiin siirtymisiä. Teimme sitä koko tunnin ja Pätkä alkoikin taipua hyvin matkan jälkeen. Ihan lopuksi otimme vielä laukan ja sitten laskeuduin satulasta. Menin talliin ja riisuin Pätkän. Sitten annoin sille iltaruuat, sillä kello olikin jo seitsemän. Lakaisin yksäritallin lattian ja lähdin kotiin sanottua hyvät yöt, Starille, Röllille sekä Pätkälle.

Vastaus:

Tarina olisi voinut olla pidempi ja hoitamisesta ei olllut juurikaan kuvailua. Muuten tarina oli kiva! Teillä taisi olla kivat treenit. Totta,ennenkuin tammasesi saa asustella tallissani, pitää ehdottomasti täyttää paperit. Saat rahaa 20ve.

Nimi: Jassu

18.03.2017 09:16
Minusta se on parsi, se. Mutta aivan yhden tekevää!

Vastaus:

Okei:)

Nimi: Jassu

17.03.2017 08:48
Juoksin koko matkan tammalaitumelle, missä Iitun rakas Superstar laidunsi. "Hei tyttö, muistatko minut?" kysyin siltä ja raotin hiukan laitumen porttia, jotta pääsin luikahtamaan sisään. Kiinnitin riimunnarun tamman riimuun ja talutin sen talliin, missä sidoin sen käytävälle. "Harjataas sinut sitten!" sanoin nauraen ja nostin kumisuan kimon karvalle. Pyöritin sitä ja kun olin valmis, aloin sukia Staria voimakkain vedoin pölyharjalla. Harjasin samalla lailla karhealla ja annoin loppusilauksen pehmeällä.
"Nyt sinä suorastaan kiillät", totesin tyytyväisenä. Irrotin ketjut riimusta ja talutin Starin pihalle. Laskin sen takaisin tarhaan ja menin talliin.
Työnsin raskaat kottikärryt Starin karsinan eteen. Nostin talikon ja aloin viskoa lantaa kottikärryihin. Homman jälkeen, lisäsin hiukan puruja karsinaan ja tyhjensin kottikärryt.
Hain Starin talliin. Se katseli karsinaansa ja alkoi äkkiä valittaa nälkäänsä. "Rauha, rauha! Odotas hetki, minä haen sinulle heiniä!" sanoin ja kannoin sylillisen heiniä sen pilttuuseen.
"Nähdään!" huikkasin tammalle ja lähdin.

Vastaus:

Tarinasi oli kyllä hyvä, mutta aika lyhyt.Harjauksessta haluaisin kuvailua enemmän, mutta muuten kiva. Sisältö oli mukava! Oikeastaan yksärit asuvat karsinoissa, ja eikö pilttuu tarkoita "karsinaa", jossa ei ole ovea vaan hevonen/poni pysyy kiinni narulla? Saat 25ve.

Nimi: Jassu

10.03.2017 20:57
Hyppäsin ulos autosta. Äitini oli suostunut viemään minut ja isäni hakemaan. Tällä kertaa suuntasin taas yksityistalliin, mutta Iitun Starin karsinalle. Tamma nuuhki hetken kättäni uteliaasti, mutta jatkoikin sitten lounastaan. "Hei tyttö, mitäs sinulle kuuluu?" kysyin siltä ja sain vastaukseksi pärskähdyksen.
Kiinnitin Starin ja tartuin pölyharjaan. Harjasin sillä voimakkain vedoin kimon karvaa, kunnes tuli karkean harjan vuoro. Silloin tamma näykkäisi minua polvesta. "Ai! Tuo sattuu, tajuatko?" sähähdin ja jatkoin harjausta.
Harjauksen jälkeen, ajattelin tehdä vähän tuttavuutta uuden koulutettavani kanssa. "Hei Star, kiltti tamma", hykertelin sille. Hetken päästä irroitin riimunnarun karsinan ovesta ja talutin Starin ulos. "Kiltti tyttö, saat syödä", sanoin ja talutin tamman ruohopenkalle. Asetin käteni sen selälleni ja suljin silmäni.
Heräsin hetken päästä lähestyvän auton ääniin ja taputin kimoa kaulalle. "No niin, takaisin tarhaan!" sanoin napakasti ja vedin Starin pään ylös. Talutin sen tarhaan ja suljin portin huolellisesti. "Nähdään, tulen vielä illalla ruokkimaan ja tuomaan sinut sisään!" hiukkasin ja juoksin sisälle autoon.

Tulin parin tunnin päästä takaisin. "Hei taas, alkaako olla nälkä?" kysyin Starilta ja kiinnitin sen riimunnaruun. Talutin sen sisään ja harjasin vielä varmuuden vuoksi pölyharjalla. "Odotas hetki, käyn hakemassa ruokaa.
Tulin pain takaisin ja heitin sylillisen heinää kimon karsinaan. "ja sitten vielä kaurat!" kaadoin ruokakaukaloon Iitun ohjeiden mukaan sekoittamani kaurat ja hyvästelin Starin. Sitten pyöräilin kotiin.

Vastaus:

Kiva tarina!Tuo kohta kun suljit silmäsi ja lepuutit kkättäsi sen seläöllä, kuullosti jotnkin niin ihanalta!Star ei varmaankaan pitänyt sähähdyksestäsi, mutta ymmmärrän kyllä, näykkäisy sattuu!Hyvin olet Staria kouluttanut:) saat rahaa 56ve

Nimi: Saaga

09.03.2017 17:38

Tänään on suuri päivä minulle, koska tänään Tuike tulee talille! Otin pienen pussi jonka olin jo pakanut valmiiksi. Astun lämpimään autoon ja äitini asettuu ohjaajan paikalle.

Kun olmme ajaneet noin tunnin ,viimein olemme perillä! Hyppään pois kyydistä. Nään valkoisen tamman seisovan pihassa.
-Päivää, mies sanoo äiti tervehtii häntä ja jää juttelemaan sen kanssa.

Joku tyttö antoi minulle Tuikeen narun. Se on sininen. Avaan trailerin luukun ja lähden taluttamaan sitä sisälle. Mutta neiti pysähtyy enen sitä, yrtän saada sen autoon. Vedän hiukan narusta ,mutta neiti vetäisee narua takaisin.

Viimein tamma ottaa askeleen eteen päin, kehun tammaa mutta se yrittää lähteä takaisin päin.

Kun viinein olen saanut sen autoon. Anan Tuikeelle pienen porakanan palan.

Auto viimein kaartaa tallin pihaa. Nään Staarin tarhasss. Sille kuulemna sille tulee varsa!

Avaan neitosen karsian. Menen ensin karsinaan ,tamma ei meinannut uskoltaa tulla karsinaa houktelen neitä karsinaan.

Kyykistyn ottamaan taka suojat pois. Kun olen ottanut kaikki suojat pois vien ne laatikoon ,koska ne eivät ole meidän. Riisun loimenkin pois silloin tamma yrittää näykäistä minua.
-Tuollaainrn peli ei vetele! Sanob tiukasti tammalle. Vien tavarat autoon äiti palauttaa ne oikelle omistajalle.

Anan neitoselle vielä heinää ja jätän sen sitten rauhaan.

Vastaus:

Ihan kiva tarina, mutta tarinassa ei ollut paljonkaan sisältöä, esim. että olisit talutellut siitä tai harjannut sen:)kirjoitusvirheitäkin löytyi. Muuuten oikein mukava tarina, taitaa Tuike olla hiukan jääräpäinen kun ei "kehtaa" tulla traileriin XD. saat rahaa 18ve.

Nimi: Saaga

09.03.2017 15:39
Noista tarinoista sen verran ,että en jatka niitä enää mutta kirjotan nyt uutta!

Vastaus:

Selvä, kommentoin tarinasi!

Nimi: Saaga

08.03.2017 21:32
Otin ruskean hihnan ja kiinnitin sen Biancan pantaan kiinni. Se alussa ei meinannut pysyä paikollaan.
-tulehan mennään! Sanon pikku kaverille.

Bianca juoksi edelläni, yhtäkkiä kompastuin johonkin kovaan. Naaras tuli luokseni ja alkoi muolemaan minua.
-noh, lopeta jo sanoin naaralle! Onneksi minuun ei sattunut paljoa. Lähdimme kävelemään takaisin talliin oliahan tästä yli kilometri tallille.

Katsoin puhelimesta kuinka pitkän lenkin kävelimme tai no juoksimme. Kävelimme noin 5 km.
-oliko kivaa.? Kysyn naaraalta. Se katsoo minua ja heiluttaa häntää. Eli ilmeseti oli ajattelen mielessäni.

Haen Biancalle jonkun harjan ja yritän harjata irto karvaa pois, mutta Bianca vai pyörii harjatessa. Yritän saada sen pysymään paikoillaan ,mutta turhaan. Otan pienen tupon karvoja harjasta ja pyöritän ne palloksi ja työnnän taskuuni. Vien harjan takaisin koriin. Otan pienen neidin ruuan ja vien sen sille. Bianca käy iloisen ruuan kimpuun. Sanon sille vielä heipat.


((Tosi lyhyt mutta vielä Silverin tarina tulee huomenna!))

Vastaus:

Tarina oli aika lyhyt, ja tyttökora on oikeasti narttu,ei naaras.:).Kiva kun ulkoilutit Biancaa ja harjait sitä. ÄH! En keksi mitään sanottavaa...:) saat 20ve!

Nimi: Iitu

08.03.2017 15:49
Starin kuljetusauto kaarsi Sumuniityn pihaan. Hyppäsin autosta ulos ja vastassa oli heti vastassa vanha tuttuni hoitoajoilta, Essi.
Tervehdin häntä ja sitten alkoi ponin lastaaminen ulos autosta. Essi auttoi minua siinä, hän avasi peräluukun ja minä menin riimun kera Starin luo. Sujautin riimun nopeasti Starin päähän, jotten saisi hampaista. Essi oli sillä aikaa avannut taka raudan ja nyt minä peruutin Starin ulos vaunusta. Talutin pienen temppuilevan ponin Essin johdolla karsinaansa. Siellä päästin sen riimusta irti ja annoin sen tutkia paikkoja. Pian sen jälkeenkin se kävi puehtaroiden karsinassa.
"Höpsö poni!" kikatin karsinan ulkopuolelta harjapakki kädessäni.
Menin naurukohtaukseni jälkeen ponin karsinaan ja aloin harjata ryhdistäytynyttä ponia. Harjasin pitkin ja painavin ottein. Samalla ajattelin *Kannattaisiko lähteä maastoon totuttelemaan* *Joo!* päätin ja niin tein. Hain satulan ja suitset lähelle ja laskin satulan Starin selkään, sitten kiristin satulavyön. Sitten otin Starin turparemmittömät suitset ja laitoin ne sille päälle. Kun olin valmis talutin Starin ulos. Ulkona tarkistin vielä satulavyön, sitten nousin pienen pomppivan ponin kyytiin. Star pukitteli ja riuhtoi, mutten hätkähtänytkään. Lyhensin jalustimet itselleni sopiviksi. Vihdoin pääsimme matkaan, Star pomppi ja pukitti, kerran se nousi jopa pystyyn, mutta koitin pysyä mahdollisimman rauhallisena. Käynyi ei sujunut alkuunkaan, joten päätin siirtää raviin. Ravissa Star steppaili ja pukitteli vähän, mutta lopetti sen kun huomasi etten välittänyt. Ravasimme hyvän matkaa, sitten istuin satulaan ja annoin laukkapohkeet. Star lähti laukkaan kuin ammuttuna ja kiihdytti ja kiihdytti vauhtiaan, pian kiisimme tuulen lailla. Hetken päästä talli näkyikin jo ja aloin hidastamaan. Tallille päästyään Star oli aivan läkähdyksissään. Laskeuduin satulasta ja riisuin Starin ulkona, lopuksi se sai seurata minua ja porkkanaa omaan pihattoonsa, siellä Star sai oman porkkanansa.

Vastaus:

Voisit laittaa tarinoihin kappalejaot. Olit kai yrittänyt laittaa ne, mutta voisit laittaa ne hiukan selvemmin, esimerkiksi n. 3 riviä ja seuraaava " ka ppale" :) Kuljetusautossa hevosella kannattaisi kyllä olla riimu päässä. Kiva kun johdattlit sen porkkanalla tarhaaan XD . Saat tarinasta 54ve

Nimi: Saaga

07.03.2017 16:06
Otin Vilin suitset sen naulakosta. Harjasin pojan ennen tätä. Menin karsinalle ja aloin laittamaan Vilille suitsia. Herra otti kuolaimet hyvin, mutta kun tuli aika nostaa niskaremmi korvien yli poika nosti päänsä niin ylös, että en mitenkään olisi yltyänyt laittaa sille suitsia.

Avasin tallin oven. Oli aurinkoinen sää ja lämmintä. Löysin jonkun tuolin jonka päältä nousta Vilin selkään.

Poika oli todella innoissaan ,kun kävelimme metsässä. Aurinko paostoi ja tuuli vähän. Kävelimme noin puoli kilometria. Pyysin poikaa raviin. Se lähti reippaasti eteen päin. Neinasin horjahtaa alussa. Koska oli eka kerta ilman satulaa.

Pyysin poikaa vielä reippaasempaan raviib. Tein puolipidätteen ja minun oli tarkoitus antaa vielä laykka,pohje. Mutta herra lähtikin sitä ennen laukkaamaan. Laukkasimme suoraa pätkää. Vili laukkasi reippaasti ,mutta hallitusti. Aloin pyytää sitä laukkaa maan entistä kovrmmin.
-Tiedän ,että sinusta löytyy lisää vauhtia, sanoin Vilille nauraen.

Vili lähti innokaasti laukkaamaan melkrin kiitolaukkaa. Enää se ei ollut niin minun hallittavissa. Sitten se kiihdytti vielä lisää. Otin harjasta kiinni, koska tiesin että en kumminkaan saa Viliä pysähtymään. Otin ohjat takaisin kireämmälle. Poika alkoi hiljentää laukkaansa vaikka tosin laukkasikin vielä kovaa.

Vein Vilin suoraan tarhaan. Poika oli vieläkin innoisaan.


((kirjotan sen kun Saaga hoitaa kaikki elämet yksitellen! Voit joko komentoida kaikkiin yksitellen tai kaikkiin kerralla!)) (((ja en tiiä miks teen näin

Vastaus:

Ihan kiva, mutta voisit kiinnnittää huomiota kirjoitusvirheisiin, esim. tarinassa luki " kävelimme noin puoli kilometria", pitäisi olla " kävelimme noin puoli kilometriä". Sisältö oli hyvä, plussaa siitä.Harjaamisesta olisi voinut olla kuvailua enemmän.Muuten tarina oli kiva! Saat 22ve.

Nimi: Jassu

04.03.2017 19:38
Windy seisoi rauhallisena karsinassaan, kun tulin sen luo. "Hei Windy, arvaatkos mitä tänään tehdään?" tervehdin ruunikkoa. "Tänään meillä on ensimmäinen ratsastustunti!"
Kun olin saanut Windyn harjattua, nostin satulan sen selkään ja kiristin satulavyön. Windy seisoi paikoillaan, vaikkei se yleensä erityisesti satulavyötä rakastanutkaan.
Kun satula oli yllä, työnsin kuolaimet Windyn suuhun ja vedin niskahihnan sen korvien taakse. Kiinnitin remmit ja talutin Windyn kentälle. Essi pystytti parhaillaan kahden 50-senttisen ristikon lisäksi erikorkuisista esteistä koostuvaa sarjaestettä.
"Joo, nouse vain selkään ja ota alkukäynnit!" Essi kehotti, kun olin saanut jalkani jalustimeen ja olin valmis ponnistamaan selkään. Selästä tarkistin satulavyön, lyhensin jalustimet ja käskin Windyn siirtyä käyntiin.
"Alahan koota ohjia ja herätellä Windyä!" Essi komensi, perin kierroksen jälkeen. Lyhensin ohjat ja tein muutaman puolipidätteen. "Pitkät sivut ravissa!" Essi käski, kun olin saanut Windyn kuulolle. Pitkän sivun alussa tein taas puolipidätteen ja annoin sitten luvan siirtyä raviin. "Hyvä! Kehu Windyä, se totteli hienosti!" Essi kehui ja taputin tammaani kaulalle.
Saavuimme seuraavalle pitkälle sivulle, mutta Windy siirtyi raviin ennen lupaani. "Älä anna sen ryöstää!" Essi sanoi. "Ravatkaa nyt koko uralla!"
Ensin sekin tehtävä sujui hyvin, mutta kolmannen kierroksen jälkeen olin jo puhki. "Nyt saa hidastaa! Anna Windylle pitkät ohjat ja kehu sitä", Essi nauroi. Windy käveli laiskasti eteenpäin. "Nyt aletaan sitten keskittyä tunnin aiheeseen! Pysäytäpäs Jassu Windy siihen lyhyen sivun alkuun", hän jatkoi. Tein työtä käskettyä ja ohjasin tamman paikalleen lyhyen sivun alkuun.
"No niin, saat nyt siirtyä raviin ja valmistella Windyä tuolla ristikolle!" Essi käski ja osoitti toisen pitkän sivun keskellä nököttävää ristikkoa. Siirsin Windyn käyntiin ja siitä raviin. Pidin katseeni tiukasti edessä häämöttävässä esteessä ja tein puolipidätteen sanoakseni Windylle "valmistaudu hyppäämään."
"Nojaa kevyesti eteenpäin ja kannusta Windyä hyppäämään!" Essi ohjeisti, hiukan ennen kuin ehdimme esteelle. Annoin Windylle ohjaa ja maiskautin huuliani. "Hyppää Windy!" kuiskasin sille ja painoin sen kylkiä varovasti pohkeillani. Windy loikkasi kuin kani ristikon yli ja sai taputukset kaulalleen. "Hyvinhän se meni! Ota se nyt uusiksi ja vaihda sitten suuntaa!" Essi kehui. Siirsin Windyn takaisin raviin - se oli hidastanut käyntiin hypyn jälkeen - ja ohjasin sen toiselle ristikolle. Nojasin eteen, maiskautin ja puristin hevosen kylkiä pohkeillani. Windy hyppäsi ja hidasti. "Hyvä, nyt voit tulla 'koko rata leikkaalle'", Essi sanoi. Käänsin ruunikon 'koko rata leikkaalle'. "No niin, nyt voit ottaa laukassa sarjaesteen! Asetat Windyn askeleet niin, että se ottaa askelen jokaisen hypyn välillä", Essi komensi. Nostin laukan ja ohjastin Windyn sarjaesteelle. Äkkiä se hyppäsi ensimmäisen esteen yli ja koska en kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, tamma ponnisti suoraan toisen hypyn. "Yksi askel väliin!" Essi muistutti. Loppu meni onneksi hyvin ja Windy kuunteli apujani. "Hienoa, voit tulla kaartoon!" Essi huokaisi.

Talutin Windyn karsinaansa. Otin siltä satulan ja avasin suitsien remmit. Windy pärskähti, kun otin suitsen sen päästä. Harjasin ruunikon ripeästi pölyharjalla ja päästin sen vapaaksi karsinaan.

Vastaus:

Hyvä tarina! Hoitamisesta olisit voinut kuvailla hiukan enemmän,mutta ei se mitään.Teillä taisi olla hauskaa! Kuvailit hyvin ja saat rahaa 51ve.

Nimi: Jassu

02.03.2017 08:17
Yllätyin, kun Windy seisoi satuloituna ja suitsittuna Sumuniityn yksityistallin käytävällä. "Kuka sinut on laittanut?" kysyin tammalta, mutta vastaukseksi se vain pärskähti.
Talutin ruunikon kentälle, joka oli tyhjä. Laskin jalustimet ja ponkaisin selkään. Outoa kyllä, Windy alkoi tanssahdella paikoillaan, kun kiristin satulavyön. "No, pysy nyt paikoillasi!" toruin sitä. Lyhensin jalustimet ja painoin pohkeeni Windyn kylkiä vasten.
Tamma käveli laiskasti pitkin uraa, kunnes pysäytin sen. Lyhensin ohjat ja suoristin selkäni. Windy allkoi taas kävellä, joten kokosin sen, tai ainakin yritin. "Apua! Kouluhan on vaikeaa, mutta ei kai sentään hevosen kokoaminen!" kiljahdin. Toisella yrityksellä kuitenkin onnistuin ja pian Windy menikin koottua käyntiä pitkin kentän reunoja. "Hyvä tyttö, eihän tämä nyt sen vaikeampaa ole!" taputin tammaa kaulalle ja siirsin sen raviin. Windyn askel oli pitkä ja liitävä, se hädintuskin edes kosketti maata. Pitkän sivun lopussa hidastin taas käyntiin. Windy venytti kaulaansa, kun annoin sille vapaat ohjat. "Hienoa, oikein hieno työtä, tyttö!" kuiskasin tammalle, kokosin ohjat ja siirsin sen taas raviin.
Menimme kevyttä ravia muutaman kierroksen, jonka jälkeen siiryimme harjoitusraviin ja siitä laukkaan. "No, tässä on sinulle vähän haastetta", sanoin lähinnä itselleni. Siirsn ulkopohkeen eteen ja napautin sillä Windyä. Olin todella iloinen, kun Windy vaihtoi vasempaan laukkaan. "Hieno, hieno tyttö!" huudahdin, kun Windy viimein hidasti puuskuttaen käyntiin.
Otin Windyltä nopeasti satulan pois ja käänsin sen kohti leveää hiekkatietä. Puut suojasivat meitä auringolta ja kuulin etäisesti lintujen laulut ja kuinka keveä Windyn askel olikaan. Makasin ruunikon selällä mahallani ja sivelin sen kaulaa. "Haluatko jo lähteä kotiin?" kysyin siltä.
Tulimme reilun kymmenenminuutin päästä pihaan. Juuso säikähti tulijoita ja hyppäsi jonkin tynnyrikasan päälle. "Älä höpsö kissa säiky, nehän ovat vain Jassu ja Windy!" tallista tullut Emilia hymähti.

Riisuin Windyltä suitset ja aloin harjata sitä pitkin ja voimakkain vedoin pölyharjalla. Pian olinkin saanut Windyn harjattua ja päästin sen vapaaksi karsinaansa. "Hyvää yötä, Windy!" huikkasin sille vielä, kun toin sen satulan talliin.

Vastaus:

Ratsastuksesta oli aika hyvin kuvailua,mutta ratsastamasi aika kuulosti hyvin lyhyeltä. Kirjoitusvirheitä löytyi tietääkseni vain yksi, kohdassa " Siirsn ulkopohkeen eteen" kohdassa. Kukahan lie laittanut Windyn valmiiksi...:)Saat rahaa 28ve.

Nimi: Elli

01.03.2017 16:29
Hiiiirveän lyhyt tarina ! XD

Vastaus:

XD

Nimi: Elli
Kotisivut: http://www.ennida.suntuubi.com/

01.03.2017 16:28
Marssin kohti kanitarhaa, taluttaen pyörääni. Huomasin heti "kanien maille" tultuani, että muutuin epävarmaksi ja araksi. Otin kuitenkin reippaasti taskustani muutaman pienen porkkanan palan taskustani ja etsin hetken katseellani Sandran aitausta. Yhtäkkiä äkkäsin kanin, joka tuijotteli minua mökkinsä katolta. "Hei Sandra!" huikkasin sille, jätin pyöräni nojaamaan porttiin ja pujahdin ripeästi sisään. "Tässä", sanoin ja ojensin kanille yhden porkkanan palan. "Noin sitä pitää!" kehuin, kun Sandra tuli nappaamaan namin kädeltäni.
"Sinähän pidät harjauksesta, etkö?" kuiskasin ja kokeilin Sandran karvaan pientä pölyharjaa, jota olin lainannut Lenitalta. Kani asettui hyvään asentoon ja näytti nauttivan täysin siemauksin harjauksesta. "Niin sitä pitää, hieno tyttö!" kehuin taas ja ojensin kanille toisen porkkanan palan.
Silittelin kania vielä tovin, kunnes se taisi unohtaa että istuin siinä, sillä se meni takaisin kupilleen etsimään ruokaa. "Jaa, minä taidankin lopettaa tältä päivältä", nousin ylös ja heilautin kättäni. "Nähdään!" Juoksin pyörälleni ja ponkaisin vauhtia.

Vastaus:

Tarina oli aika lyhyt ja "porkkanan pala" taitaa olla yhdyssana. Sisältö oli ihan hyvä ja kiva. Sandra rakastaa harjausta! Saat tarinasta 12ve.

Nimi: Jassu

26.02.2017 10:34
Nousin bussista ja kävelin leppoisasti kohti Sumuniityn yksityistallia. Oli täydellinen ilma pienelle treenille; aurinko paistoi kauniisti, viilentävä tuuli puhalsi hiljalleen, linnut lauloivat ja- koira juoksi minua päin. Se oli shetlanninlammaskoiranarttu Emma, jota Elli hoiti. "Tule takaisin Emma!" Elli nauroi ja houkutteli koiran luokseen pienellä luullla. "Sait sen siiskoulutetuksi?" kysyin, vaikken tuntenutkaan Elliä tai hänen hoitokoiraansa sen paremmin. "No jaa, saan sen nykyään luokseni näillä luilla", Elli nappasi Emman syliinsä ja lähti takaisin koiratarhoille.
Jatkoin matkaani tallille. Windy rouskutti heiniään, kun tulin sen karsinalle. "Hei tyttö, taitaa maistua?" kuiskasin tammani korvaan. Nappasin kumisuan ja aloin hieroa sillä tummanruunikkoa.
Suurin piirtein kymmenen minuutin päästä, nostin taas kerran vanhan satulan hevoseni selkään. "Älä viitsi Windy! Kyllä mä aika pian sulle saan uuden satulan!" toruin, kun tamma kuopi maata kaviollaan. Sain satulavyön kiristettyä ja aloin laittamaan suitsia. Otin suitset toiseen käteen ja toisella yritin saada kuolaimet Windyn suuhun. Kuten tavallista, se sujui ongelmitta. Sitten vain kiinnitin soljet.

Talutin Windyn keskelle kenttää, ponnistin selkään ja kiristin satulavyön. Annoin ratsulleni pohkeita. Windy käveli leppoisasti pari kierrosta ympäri kenttää, mutta kolmannen kierroksen lopussa, käänsin Windyn ulos kentän portista.
Pelto oli onneksi tyhjä, kun ratsastimme sinne. Pellon reunassa oli kahden puupölkyn väliin naulattu paksu rima. Jalkauduin ja talutin Windyn sen luo. Riisuin Windyn satulan ja asetin sen rimalle. "Noin, nyt on parempi", taputin Windyä kaulalle.
Onnistuin ponnistamaan isohkolta kiven lohkareelta Windyn selkään. "Hop hop, ravia!" kannustin tammaa, kun olimme kävelleet keskelle peltoa. Windy siirtyi raviin. Pompin ensin aika paljon, mutta pian sain kiinni rytmistä ja pystyin myötäämään ravia sen verran, etten enää pomppinut ainakaan yhtä paljon.
Parin ravi kierroksen jälkeen, siirsin Windyn takaisin käyntiin ja annoin sille pitemmät ohjat. Viiden minuutin päästä, annoin Windylle laukkapohkeet ja käänsin sen kohti puulankuista kasattua estettä. Korkeutta sillä oli jo 60-senttiä, mutta Windy hyppäsi sen leikiten. Taputin Windyä ja käänsin sen seuraavalle esteelle, 75-senttiselle risuesteelle. Senkin Windy hyppäsi kauniisti, joten siirsin sen käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Loikkasin alas tamman selästä ja asetin satulan sen selkään.
Kello oli neljä, kun laitoin Windyn karsinaansa ja riisuin sen. Harjailin sitä vielä vartin ja jätin sen sitten syömään. "Nähdään!" huikkasin ja juoksin bussipysäkille.

Vastaus:

Olipas kiva tarina! koiria on aika helppo lahjoa luilla:)Ilman satulaa ratsastaminenkin on kyllä aika hauskaa XD ÄÄH.. En keksi enenpää sanottavaa:)Saat rahaa 50ve !

Nimi: Jassu

24.02.2017 19:39
Katselin uteliaana ympärilleni, samalla kun kävelin kohti Sumuniityn tallirakennuksia. Muutama hevonen - jotka tunnistin Silveriksi ja Lenitaksi - katselivat hoitajiensa viereltä kulkuani. Kun tulin yksityistalliin, Windy hirnui jo kaukaa minulle tervehdykseksi. Hei, mennäänkö ratsastamaan?" kysyin tammalta.
Kannoin Windyn vanhan satulan ja suitset esiin kaapista, jonne olin ne vähän aikaa sitten pannut. Windy korskahti, kun nostin satulan sen selkään, muttei kuitenkaan mitään sen kummempaa.
"No no, rauhallisesti nyt", taputtelin sitä, kun se nosti päänsä ulottumattomiin, joten en saanut sille suitsia. "Hyvä-hyvä", kuiskasin, kun sain ujutettua suitset Windyn päähän.
Talutin tammani kentälle, joka oli onneksemme tyhjä, lukuun ottamatta kahta estettä. "Paikka", käskin, kun olin valmis ponnistamaan Windyn selkään. Kun olin saanut kiristettyä satulavyön ja lyhennettyä jalustimet, napautin Windyä kantapäilläni ja maiskautin kuuluvasti. Poni otti kaksi askelta käyntiä ja siirtyi raviin. Ravasin pari kierrosta. Lopulta annoin Windylle sen kauan odottamat laukkapohkeet ja empimättä, tammani nosti liitävän, sulavan ja hienoliikkeisen laukan. "Hyvä!" kannustin ja käänsin ratsuni ensimmäiselle esteelle, 165-senttiselle pystylle. Windy hyppäsi liitäen esteen ja suuntasi omatoimisesti 70-senttiä korkealle aaltolankulle.

Annoin Windylle palkkioksi pitkät ohjat. Otin jalkani jalustimista ja nostin jalustimet ristiin satulan etukaarelle. "Olit oikein hieno!" kehuin tammaa, kun kävelimme kohti tallia. Ilta alkoi hämärtyä ja hoitaessani Windyä, huomasin että kello oli jo seitsemän. "Huomenna nähdään!" hiukkasin tallin ovelta Windylle ja se pärskähti hyvästinsä.

Taisi tänään tulla aika lyhyt (=

Vastaus:

Ihan hyvä tarina,mutta hevonen kannattaa hoitaa aina ennnen ratsastusta.Kirjoitusvirheitä en löytänyt:)Ei ensimmäisen tarinan ole aina pakko olla KAUHEAN pitkä:)Windy taitaa olla mukava hypätessä! Saat rahaa 32ve.

Nimi: Saaga

18.02.2017 21:41
Menin kaapilleni ja otin sieltä kypäräni ja harjat. Tällä kertaa menin Silverin karsinalle. Silver on onneksi tallissa. Laitoin Silverille riimun päähän ja laitoin kiinni karsinaan. Nostan pölyharjan harjalaatikosta aloin harjata Silveriä huolellisesti. Yritän harjatta jalkoja. Mutta Silver nostaa jalkaansa niin etten saa harjattua sitä.

Nostin satulan sen selkään ja kiristin satulavyön vaan toiselle nappulalle koska Silver pullisteli niin paljon. Sitten on suitsien vuoro mikä on aina työ maa Silverin kanssa. Yritän alkuun saada vain kuolaimet suuhun ilman että laitan peukaloa sen suuhun. Yllätys se ei kumminkaan onnistu.

Avaan maneesin oven ja talutan Silverin sisään. Käyn ensin hakemassa tötteröt pujottelemista varten. Laitan ne toiselle pitkälle sivulle niitä jonkun verran. Ja päätyyn että ympyrän tekeminen olisi helpompaa. Olen kuullut että Silver ratsastaessa pyrkii keskelle joten laitan tötsät niin että ne pitää kierää sisältä päin.

Olemme kävelleet jo kymmenen minuuttia. Otan ohjat kireämmälle ja teen pujottelu tehtävää jonka laitoin toiselle pitkälle sivulle. Alkuun Silver väisti aina joka toisen kartion. Kun viimein olen saanut sen kulkemaan pyydän sitä ravaamaan toisella sivulla.

Olen ratsastanut noin 30 min. ja pyydän Silverin keskiympyrälle. Pyydän sitä laukkaamaan ensimmäisellä kerralla ei tietenkään tapahdu mitään. Kun jaksan yrittää riittävästi saan Silverin viimein laukkaamaan. Sen laukka on kumminkin hyvin jännittynyt ja huomaan sen että sillä ei ole työstetty laukkaa vähään aikaan.

Talutan Silverin takaisin talliin se on vähän hikinen joten harjaan se todella huolellisesti ja vaihdan sille uuden satula huovan ja vien sen varusteet varustehuoneeseen.

Käyn hakemassa Vilin tarhasta se vaikuttaa ylireippaalta mutta kellon on jo puolseitsemän eli en ehtisi edes kunnolla ratsastamaan. Joten päätän harjata sen kunnolla.

otan harjan laatikosta ja alan harjata sitä. Vili on rauhallinen mutta nauttii todella paljon. Kun viimein olen valmis niin vien kamat paikalleen ja kiiruhdan autolle. Alan miettiä kuinka kauvan olin tallilla. Laskun tuloksena oli että tulihan sillä oltua noin 5 tuntia.


//kesti jotenkin tooooosi kauvan!

Vastaus:

Olipas ihana tarina:)Voisit kiinnittäää huomiota kirjoitusvirheisiin,esimerkiksi tuossa "kello on jo puolseitsemän" tai "alan miettiä kuinka kauvan".Olisit kyllä voinut pyytää harjaukseen apua:)Hyvä kun vaihdoit satulahuovan.Teillä taisi olla maneesissa hauskaa!Pujottelitehtävät obvatkin oiken mukavia.Saat rahaa 25ve :)

Nimi: Elli
Kotisivut: http://virtuaalikennel Pehmotassu/

17.02.2017 18:43
Jatkoa viime tarinasta...
Juoksin haukkuvan koiran perässä, joka puolestaan jahtasi pakoon juoksevaa Maytä. "Emma, kiltti Emma, tänne nyt!" kiljuin ja juoksin entistäkin kovempaa vauhtia. Yhtäkkiä Emma saavutti hengästyneen Mayn ja pysähtyi nuuskimaan tyttöä. "Anteeksi - huh - May", läähätin, samalla kun kiinnitin Emmaa hihnaan.
Kn olin tarkistanut ettei ketään tullut, päästin Emman irti. Se nuuhki ensin paikkoja ja asettui sitten makuulle. "No, mitä sinä siihen?" naurahdin ja vetäisin taskustani pallon. Emma hypähti ylös ja haukahti pari kertaa. "Hyvä on, hyvä on!" nauroin ja heitin pallon pitkälle. Emma katosi kulman taa, mutta tuli pain pallon kanssa takaisin.
Leikimme vielä vartin, jonka jälkeen kiinnitin Emman taas hihnaan. "Ei, ei tänään mennä pellolle", sanoin koiralle, kun se heilutti iloisena häntäänsä ja katsoi pellolle vievälle polulle päin.

Kävelimme Emman kanssa meille aivan uutta tietä pitkin ja huomasin, että Emma näytti varsin hämmästyneeltä muutoksesta. Kuulin etäisesti hevosten hirnunnan ja muut tallin hälinän äänet. Yhtäkkiä Emma kiskaisi hihnasta niin rajusti, että kaaduin ja hihna pääsi livahtamaan sormieni lomista. "Ei, Emma ei taas!" huusin ja syöksyin pakoon viilettävän koiran perään. Emma pysähty vasta tallilla ja kunse teki äkki seissin, olin törmätä Emiliaan, joka kantoi parhaillaan Juusoa sylissään. "Emilia varo!" huudahdin, mutta vaikka Juuso pääsi turvaan, Emilia ja minä törmäsimme. "Emma ja Juuso!" huusimme yhteen ääneen, vilkaisimme toisiamme ja lähdimme juoksemaan innokkaan koiran ja säikähtäneen kissan perään.
Kun pääsimme kulman taa, oli Juuso onneksemme kiivennyt kahvihuoneen ikkunalaudalle, jonne Emma ei päässyt. "Voi Emma, mitä sinä- ja anteeksi hirveästi Emilia, yritän tästedes pitää Emman kurissa", sanoin Emilialle, uskaltamatta kohdata tytön katsetta. "Ei se mitään, Elli. Pahemmin olisi käynyt, ellei Juuso olisi päässyt ikkunalaudalle", Emilia hymyili. "Vaikkei Emma sille olisi mitään tehtytkään." Vastasin Emilian hymyyn ja heilautin kättäni. Vein Emman takaisin aituakseen ja hyppäsin suoraan bussiin, sillä tänään minulla ei ollut paljoa aikaa. "Hei hei, Emma!" huusin, juuri enne kuin istahdin penkilleni ja huokaisin syvään.

Vastaus:

Ihana tarina! Emma onkin aika innokas,jonka takia se täytyy pitää kurissa.Onneksi molemmat "elukat" ja te tytöt selvisitte törmäyksestä ehjin nahoin:) Pellolla oli varmasti kivaa! Saat tästä tarinasta hyvän pituuden, kuvailun ja sisällön ansiosta 46ve !

Ulkoasu © AK 

©2017 Sumuniityn virtuaalitalli - suntuubi.com