Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne kuuluvat hoitajien hoitotarinat.

Vieraskirja <  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Elli
Kotisivut: http://virtuaalikennel Pehmotassu/

17.02.2017 13:38
Aamupalan syötyäni, puin takin ja kengät ja huusin äidille yläkertaan, että menisin tallille. Hyppäsin bussiin vakituiselle paikalleni, aivan taakse ikkunan viereen. Matka kului nopeasti, odotin niin innolla nähdä taas Emman ja pian pääsinkin hiekkatielle. Juoksin koko matkan, ettei aikaa vain olisi hukattavana. Emma haukkui tarhassaan, kun kuuli minun tulevan. "Hei tyttö!" tervehdin shetlanninlammaskoiraa ja rapsutin sitä hetken korvasta.
Puin Emmalle Essiltä lainaamani pannan ja kiinnitin siihen hihanan. Emma näytti olevan vähintään yhtä innoissaan - meidän ensimmäisestä lenkistämme - kuin minä.
Tallustelimme pitkin rauhallista metsäpolkua, kohti suurta peltoa. Olin lainannut jostain pallon, jota ajattelin Emmalle heittää. Mutta kun pääsimme pellolle,erotin siellä koiran ja tytön. Kun menimme lähemmäs, näin Emilian ja Herodeksen! "Hei!" huusin. Emilia katsoi yllättyneen oloisena katsomaan, kuka oli huutanut. Astuin esiin puiden varjoista ja hymilin Emilialle. "Voi Elli! Sinähän säikäytit minut!" Emilia naurahti ja heitti minua maasta poimtulla pikkukivellä. "No mutta, jos te ajattelitte tulla pellolle, niin me lähdetään", Emilia sanoi ja kiinnitti Herodeksen hihnaan. "Eihän teidän tarvi-", aloitin, mutta Emilia vain heilautti kättään ja katosi tien kaartuessa vasempaan.
No, minulla ja Emmalla ainakin oli hauskaa; heitin Emmalle pallon, jolloin pieni koira juoksi häntä heiluen hakemaan sen.
Illan tullen, lähdimme takaisin sumuniittyyn. Laitoin Emman aitaukseen, mutta yhtäkkiä kuulin askelia ja ennen kuin ehdin estää, pieni koira juoksi jo häntä villisti vispaten kohti Maytä. "Emma eiiii!" kiljuin.
Jatkuu...

Vastaus:

Hyvä tarina,odotan jatko-osaa...:)

Nimi: May

16.02.2017 08:23
Ensi kohtaaminen.

Kävelin märällä ja hiukan liukkaalla tiellä kohti Sumuniittyä. Näin risteyksessä kyltin jossa luki "Sumuniitty". Käännyin tienhaarassa oikealle ja saatoin nähdä vilauksen tallin kattoa.

Olin saapunut tallinpihaan kun vastaani juoksi koira.
-Emma! Ei, tule takaisin! tyttö huusi tallista. Koira hyppi minua vasten ja haisteli ratsastus saappaitani. Sama tyttö juoksi hakemaan koiraa.
-Anteeksi. Emman täytyy vain päästä haistamaan kaikkea. Olen muuten Elli. Kuka sinä olet? hän kysyi kun kiinnitti koiralle talutushihnaa.
-O-olen May. Tulin ho-hoitamaan tänne tallille Vellua, sanoin ja tyttö tuli näyttämään minulle missä muut hoitajat olivat.
-Tuossa on Emilia hän hoitaa Herodesta ja Juusoa, Elli esitteli innoissaan.
-Hei. Mä olen May ja tulin hoitamaan Vellua, sanoin ja lähdin etsimään ponia.

Löysin ponin ja huhuilin sitä nimellä.
-Velluu. Tule Vellu, huutelin ponille joka ei näyttänyt järin kiinnostuneelta tapaamisestamme. Kuitenkin se jaksoi löntystellä luokseni tarhan portille. Sillä taisi olla mukavat oltavat sillä aurinko lämmitti sen lautasia juuri siinä kohdassa.

Olin ottanut ponin kiinni ja vein sitä talliin. Pihalla ei ollut enään paljoa lunta sillä plus asteita oli ja aurinko paistoi. Hiekka rahisi Vellun kavioiden alla kun kuljimme kohti tallia. Sain ponin vielä käytävälle kiinni ja hain harjat.
-Vellu,Vellu, Vellu. Tuossa, mietin ja nappasin kassin. Harjailin ponin kylkeä kun se lepuutti toista takastaan silmät ummistettuina. Olin saanut ensimmäistä kertaa viettää laatuaikaa Vellun kanssa. Jatkuu...

Vastaus:

Hyvältä tarinalta vaikuttaa,odotan jatkoa.

-Essi:)

Nimi: Emilia~

15.02.2017 10:41
Saavuin tallille, tänään olin tullut kävellen tallille. Tänään ajattelin olla vain Juuson kanssa ja tutustua tähän. Ensi kerralla voisin olla sitten taas Herodeksen kanssa. Kuljeskelin tallin pihalla ja etsin Juusoa. Tätä ei kuitenkaan näkynyt missään pihalla joten päätin mennä katsomaan tallista. Menin kaappini luokse, hakemaan tavaroita jotka olin aiemmin ostanut Juusolle. Huomasin pörheän kollin purnaavan jalkojeni juuressa, se oli Juuso.
"Hei Juuso! Minä etsinkin sinua! Onko nälkä?", kysyin Juusolta tämän puskiessa jalkojani vasten. Purrpurr kuului vain joten päätinkin hakea ensin tallivarastosta Juusolle taas vesi- ja ruokakupin lainaan. Täytin kupit ja toin ne Juusolle. Juuso rupesi reippaasti syömään, jano sillä ei niinkään ollut.
Sillä välin kun Juuso söi, hain viimein kaapista tavarat jotka olin Juusolle ostanut. Tulin tavarat kourassa takaisin Juuson luo ja huomasin, että Juuso oli syönyt jo joten päätin aloittaa esittelyn hänen uusista tavaroistaa.
Aloitin kirjavasta lankakerästä, joka oli väriltään musta/violetti/pinkki. Ei ehkä kaikkein poikamaisimman värinen mutta kelvatkoon. Heitin lankakerän Juuson eteen ja tämä otti kerän tassuihinsa, kääntyi kyljelleen ja alkoi vimmatusti potkia kirjavaa lankakerää. Hieman aikaa Juuso jaksoi leikkiä lelunsa kanssa kunnes kyllästyi. Juuso varmaan tiesi, että minulla oli enemmänkin uusia leluja ja odotti niitä.
Seuraavaksi tarjosin Juusolle sinistä, rapisevaa palloa. Juuso tutkaili ja ihmetteli rapisevaa ääntä mutta näytti tykkäävän siitä kumminkin. Heittelin palloa hieman Juusolle kunnes tämä taas kyllästyi.
Nyt tarjosin hänelle viimeistä uutta lelua, silakan muotoista purulelua. Sillä Juuso leikki ja leikki, silakan muotoinen purulelu taisi olla näistä kolmesta Juuson suosikki lelu. Juuso leikki kauan mutta väsähti pian ja meni nukkumaan. Silittelin Juusoa vielä tämän nukkuessa, vein lelut takaisin kaappiini ja lähdin talleikta takaisin kotiin.

//Hiukan lyhyt ku kirjotin puhelimel ^^ mut tuli ainakin leikittyä Juuson kanssa niin että väsyi ;p

Vastaus:

Mukava tarina! Kuvailit kyllä hyvin. Juuso taisi tosiaankin tykätä leluistaan:)ÄÄH...En keksi enää mitään tähän vastaukseen;)Saat rahaa 21ve :)

Nimi: Elli
Kotisivut: http://virtuaalikenneli Pehmoassu/

15.02.2017 07:51
Astuin ulos bussista. Sumuniitty oli aivan uusi paikka minulle, mutta kaunis se oli. Huomasin heti shetlanninlammaskoiran, joka heilutti minulle häntäänsä. "Hei Emma!" hihkaisin. Koira haukahti iloisesti ja juoksi pienen ympyrän. Jäin aidalle keikkumaan ja rapsuttelemaan Emmaa korvasta. "Niin, juuri noin", kehuin koiraa, kun se kävi istumaan. "Juuri noin, hieno tyttö!"

Siinä minä sitten rapsuttelin ja silittelin koiraa. Tykästyimme toisiimme nopeasti ja ajattelin ensin viedä Empun lenkille, mutta sitten muistin, ettei minulla ollut vielä varusteita. "Voi anteeksi, Emma! Tämä tapaaminen taitaa nyt jäädä vähän lykyeksi", huokaisin ja taputin Emmaa. "Ensi kerralla mennään lenkille!" Juoksin kovaa, joten juuri ja juuri ehdin loikata bussiini. Katselin ikkunasta, miten koirat (etenkin Emma) vipelsivät tarhauksessaan.

Vastaus:

Aika lyhyt tarina, mutta hyvä kuitenkin. Kuvailua oli ihan hyvästi. Olisit kyllä voinut mennä Emmman kanssa lenkille,meiltä kun saa lainaan kaikkia tarvikkeita:) Saat tästä rahaa 18ve!

Nimi: Iitu

13.02.2017 18:00
Astelin reippain askelin kohti tallia. Sitten ovi tuli vastaan, avasin sen ja naamalleni tuulahti ihana hevosen tuoksu. Astuin talliin ja sitten menin etsimään satulahuonetta. Vihdoin löysin sen, sieltä etsin Ufon riimua ja löysin sen. Sitten menin hakemaan Ufoa, sain jahdata sitä hetken, sillä se oli leikkisällä päällä. Talutin ponin sisälle sen omaan pilttuuseen. Sitten hain harjat. Sain harjata ponia kauan, lähemmäs puoli tuntia, sillä Ufo oli aivan jäässä. Vihdoin sain Ufon harjattua. Katsoin sen kaviot ja sitten jätin sen omaan rauhaansa. Kävelin toimistoon.
"Moikka Iitu!" Essi tervehti minua paperiensa lomasta.
"Moi! Voinko putsata Ufon varusteet?" kysyin.
"Tottakai!" hän hymyili.
Sitten suunnistin satulahuoneeseen, siellä aloin putsata Ufon varusteita. Putsasin ne huolella, mutta silti minulla kesti vain vartti. Ajattelin putsata myös Ufon harjat, sillä ne olivat ihan pölyssä. Kun olin putsannut nekin, menin tekemään ruokia Ufolle. Hain ensin ruokintaohjeet, sitten menin rehulaan. Ruoan laitossa menikin eniten aikaa, koska ruokien mittaaminen oli vaikeaa. Lopulta sain ruoat mitattua ja sitten vein sen Ufolle. Putsasin vielä nopeasti rehuhuoneen ja satulahuoneen jäljiltäni. Avasin tallin oven lähteäkseni, mutta kun näin hirveän lumimyräkän, suljin oven ja jäin talliin oleilemaan.
"Ratsastetaan sitten ensi kerralla", sanoin vielä taputtaessani Ufoa.

//Sori tää lyhyt tarina, en keksiny muutakaan.

Vastaus:

Olisit voinut kuvailla hiuan enemmän.Muuten mukava tarina Iitu! Ufo onkin välillä aivan eikkisä jja piehtaroi tuntikausia:) Saat tästä 29ve

Nimi: Saaga

12.02.2017 14:50

Nousin bussista ja lähdin kävelemään tallia kohti oli 7astettapakkasta se ei ole paljoa ,mutta kylmä tuuli kasvoilleni. Avaan tallin oven kuulen muutaman hevosen hirnahtavan. Kävelen Vilin karsinan luo ja avaan oven.
-Hei poika! Tänään Tara tulee meidän kanssa tallille! Sanon pojalle pirteänä.-pääset vielä ulos ennenkuin Tara tulee soitto tunnilta! Otin riimun kuokusta ja laitan turperemmin, nostan niskaremmin korvien yli ja laitan leukaremmin lukon kiinni. Lähdimme kohti tarhaa Vili kulki rauhallisesti vierelläni.

Nostin viimeisen pelleti mitalisen Vilin sankkoon. Laiton vettä ja annan sen turvota. Lakaisen vielä rehuhuoneen ennen lähtöäni. Kohta Tara tulee joten päätän mennä siistimään Vilin karsinaa.

Kuulen Taran huhuilevan ovelta. Lähden heti hänen luokseen.
-Moi, Tara sanoo iloisena.
-Moi käyvään hakee Vili! Sanon Taralle en tiedä ,että voiko Tara ratsastaa Vilillä vaikka hän on melkein kokeneenpi kuin minä. Mutta haemme Vilin ensin.
-Missä tarhassa Vili on? Tara kysyy.
Vastaan hänelle mutta olemmekin jo tarhalla.
-Tässä on Vili! Sanon Taralle vilkaisten poikaa.
-Oi onpa se söpö! Tara hihkaisee.
Talutamme Vilin talliin. Vein sen karsinaan ja solmin pojan kiinni karsinaan.
-Tara oota sä tässä niin mä haen varusteet.
Haen Vilin harjat ja muut varusteet satulahuoneesta. Siellä on lämpimämpi ei paljoa. Tara ottaa pölyharjan harjalaatikosta. Alamme harjata Viliä.

Kun viimein olemme harjanneet Vilin kysyn että menemmekö Taran kanssa yhdessä Vilillä vai ratsastammeko ollenkaan.
-Mennään vaan yhessä ilman satulaa! Tara sanoo innokkaana.
-Käytkö vienässä satulan pois niin mä laitan sojat ja suitset Vilille.

Kun pääsimme maneesiin Tara punttasi minut ja hän pomppasi selkään taakseni. Painoin pohkeet pojan kylkiin se lähti reippaaseen käyntiin. Olemme menneet viisi minuuttia aloimme tehdä tehräväiä.
-Ravataanko? Tara kysyi.
-Joo! Sanoin ilosesti.
Ja pyysin poikaa ravaamaan. Silloin kun se lähti ravaamaan meinasin horjahtaa alas .Talutimme Viliä vielä muutaman kerran maneesin ympäri.

Tara lähti jo ja jäin vielä harjailemaan Viliä. Vili hamuaa taskujani jossa on herkkuja. Annan pojulle muutaman herkun. Ja jatkan harjaamista. Vien tavarat satulahuoneeseen ja haen Vilin ruuat ja laitan sinne yhden omenan.

Haen vielä Silverin pois tarhasta ja harjaan sen. Otan pakin ja nostan sieltä pölyharjan ja harjaan Silveriä se väistelee välillä harjaamista. Kun olen saanut harjattua pojan jään rapsuttelemaan sitä vähäksi ajaksi.

Kävelen patkkipaikalle jossa äiti jo odottaa. Kerron sille mitä tein rallilla.






Vastaus:

Kivaa, kun otit Tarankin mukaan tallille! Kyllähän 7 asteen pakkasessakin on ihan hyvä ratsastaa,mutta maneesissa on kyllä lämpimämpää:)Taisi heppainostus taas sulla syttyä!Vilistä oli varmaan mukavaa saada välillä kaksi ratsastajaa selkään:) saat 39ve

Nimi: Saaga

11.02.2017 17:00

Heräsin aamulla sängystäni pomppasin jaloilleni ,kun tajusin olevan omassaa huoneessa. Viimeinkin pääsen kotiin mummolasta! Ajattelin innoissani. Hypin rappuset innoisani alas. Nappasin omenan hedelmä korista ja aloin syödä sitä. Yhtäkkiä tajusin ,että Vili tuotiin eilen tallille. En itse ollut näkemässä ,mutta äitini hoiti sitä eilen. Otin omenan huoneseeeni ja otin kaapista talli vaatteet ja puin ne päälleni ja noipesti pääälle. Kuulin puhelimeni värisevän pöydälläni isi soitti. Vastasin puhelimeen.
-Moi. sanoin isille.
-voin viedä sinut tallille nyt! isi sanoi.
lopetimme puhelun ja menin nopesti alakertaan. Puin vaatteet pälleni ja juoksin ulos. Siellä on noin 5astetta pakkasta. Ihan kiva sää! Ajattelen miellissäni. Kun auto viimein ajoi pihalle niin hyppäsin kyytiin. Kerroin isille mitä aijon tehdä tallilla tänään en tiedä kiinostiko sitä yhtään.
Kun auto viimein kaartaa tallin pihaan nousen autosta ja sanon kiitos isille. Kävelen kohti tallia reippaasti. Minua samaan aikaan jännittää ja olen todella innoisanni. Avaan tallin oven Vili on kuulemma perä karsinoissa. Kun homaan Vilin karsinan nousen varpailleni nähdäkseni sen. Sitä kumminkin kiinostaa heinä enemmänkuin minä. Maiskutan pojalle se nosta päänsä vain hetkeksi. Otan sen riinun koukusta ja avaan karsinan oven lukon. Nyt Viliä kiinostaa vähän enemmän.
-Moi poika, sanon Vilille iloisena.
Laitan sille riimun päähän ja nostan narun jonka laitoin roikkumaan. Laitan klipsin kiinni riimuun. Vetäisen riimunnarun kalteriin kiinni ja laitan sen veto solmulle. Kävelen käytävää pitkin satula huoneeseen. Otan sieltä Vilin harjapakin. Vien sen takaisin karsinean lou.
Avaan harja pakin ja nostan sieltä pöly harjan. Annnan pojan haistella harjaa ennenkuin alan harjata sitä. Menen varovasti sen vierelle ja alan harjata sitä kaulata. Se katselee minua sen suloisilla silmillään. Kaivan taskusta yhden heppanamin.
-Ole hyvä,sanon Vilille kun se ottaa namin kädeltäni.
Jatkan harjausta selän pääältä siltä pöllyää vähän pölyä. Kierän Vilin kaulan alta sen toiselle puolle. Jatkan toiselta puolelta. Tunnen puhelimen värähtävän taskussani. Avaan taskuni vetoketjun ja otan puhelimeni taskusta. Minulle tuli viesti se on kaveriltai Taralta. Siinä lukee `Moi, voitko olla nyt T:Tara` kirjoitan Taralle vastaukseksi että olen tallilla. Haen pääharjan pakista ja harjaan Vilin pään. Kun viimein olen saanut sen harjattua niin avaan narun kalterista. Maiskutan ruunalle se lähtee liikkelle rauhassa.
Avaan tallin oven ja viileä viima osuu kasvoilleni. Lähdin taluttamaan Viliä kohti sen tarhaa. Matkalla Vili oli innokas ja kiirehti välillä edelleni ,mutta selvisemme ehjin nahoin. Avaan portin ja Vili ryntää portista sisälle. Torun poikaa ja laitan portin kiinni.
-Pidä hauska tarhailu! sanon pojalle samalla kun otan sitä riimun pois sen päästä
Lähden takaisin tallille ajattelin puhdistaa nyt karsinan. Otan matkalla kottikärryt . Haen vielä talikon ja harjan. Ajan kottikärryt karsinaan ja alan nostella likaisia olkia kärryyn. Karsina on myllätty totaallisesti. Olen viimeinkin saanut kaikki likaiset oljet kottikärryyn ja vien ne lantalaan. Ja haen samalla puhtaat oljet. Levittelen oljet karsinaan ja puhdistan vesi ja ruoka kupin. Katsahdan puhelimeeni kello on 16.08 no eihän siinä mennyt kun tunti ajattelen. '
Lähden hakemaan Viliä tarhasta ajattelin ratsastaa sillä vähän aika maastossa. Kun saavuin tarhalle niin otan narun jonka jätin sinne. Menen tarhaan sisälle maiskutan ja poika nostaa päänsä ja lähtee kävelemään minun kohti. Kävelen kumminkin pojan luo.
-Hieno poika !sanon kehuvasti pojalle.
Laitan narun kiinni sen riimuun ja lähden taluttamaan sitä kohti tallia. Avaan tallin oven tällä kertaa poika ei säntäile. Laitan sen karsinaan kiinni ja harjaan sen pikaisesti. Haen sen suitset ja satulan. Nostan satulan Vilin selkään se seuraa tarkkaavaisesti puuhiani. Kun kiristän satula vyötä Vili luimii mutta ei onneksi pure!
hyppään Vilin selkään ja pyysin sitä varovasti liikkeelle. Olen nimittäin kuullut että Vili on aika reipas. Lähdemme rauhallisessa käynnissä liikkeelle. Kävelemme jonkun matkaa olen ottanut jo ohjat tuntumalle. Vili on reippaalla tuulella ja haluaisi ravata. Otan ohjat vieläkin kireämmälle ja pyydän poikaa ravaamaan.Se lähtee nopeaan raviin. Ravaamme jonkun pätkän vielä ja siirrämme käyntiin. Alkaa tulla jo pimeä joten pitää palta kohti tallia. Yhtäkkiä Vili tekee äkkipysähdyksen ja melkein nousee pystyyn ja putoan kaulalle. Saan korjattu asennon nousen istumaan ja katson mikä säikäytti Vilin mutta se on jo kadonnut metsän pimeyteen. Huomaan jonkun silmien kiiluvan metsässä tajuan sen olevan kissa.
-Hyvä poika!taputan poikaa kaulalle.
nostan harjan harja pakista ja harjaan pojan kaulttaaltaan. Ja annan viimeisen makupalan. Vien pojan varusteet takaisin varuste huoneeseen. Haen vielä vähän heiniä ja käyn viemässä ne pojalle. Sitten vielä ruoka sörselit. Otan puhelimeni taskusta ja avaan muistion jossa lukee pojan rokitus. Alan kauhoa roukaa oikean määrän sen kuppiin ja lisään veden. Menen Vilin karsinan luorapsuttelemaan sitä. Kun ruoka on turvonnut vien sen Pojalle joka alkaa syömään hyvällä ruoka halulla.
-Heippa poika, hyviä öitä! sanon ja lähden parkki paikalle jossa äitin jo odottaa. Sanon äidille että pitää ostaa jotain herkkuja ja että aijon ostaa niitä huomenna.

Vastaus:

Mukava tarina Saaga! Voisit kiinnittää huomiota yhdyssanoihin ja kirjoitusvirheisiin:)Poju taitaaki olla välillä vähän säikky,onneksi kissa ei pelotellut teitä enempää. Toivottavasti ensi kerralla Viliä kiinnostaa enemmän sinä kuin heinä! Saat rahaa 40ve

Nimi: Emilia~

02.02.2017 22:52
Pakkasin kirjojani laukkuun, olin lähdössä juuri koulusta pois. Koulupäiväni oli päättynyt. Lähdin ulos koulunrakennuksesta, kohti parkkipaikkoja. Äiti odotti minua siellä. Näin jo kauakaa äidin auton. Kiihdytin vauhtiani ja saavuin äidin auton luo. Avasin auton oven ja nousin kyytiin.
''Hei äiti!'', sanoin äidille tullessani autoon.
''Hei Emilia, oliko mukava koulupäivä?'' äiti kysyi minulta.
''Oli, hei voisitko viedä minut tänään taas talleille? Sain uuden hoidokinkin, kissan jonka nimi on Juuso'', sanoin äidille hymyillen.
''No juu, hienoa. Haluatko käydä kotona välissä vai mennäänkö suoraan talleille?'' äiti kysyi.
''Mennään suoraan talleille, voit sitten mennä käymään kotona siinä välissä kun olen talleilla, söin ison annoksen ruokaa koulussa tänään joten minulla ei ole nälkäkään nyt'', vastasin äidille ja suuntasimme kohti talleja.
Jonkin ajan kuluttua saavuimme talleille, jätin koulureppuni autoon ja nousin ulos autosta.
''Kiitos äiti, nähdään parin tunnin päästä!'' sanoin äidille ja laitoin auton oven perässäni kiinni.


Kävelin tallin pihalle, Herodes ei ollut ulkoaitauksessa joten päätin mennä katsomaan onko se omassa tarhassaan, ja olihan se.
''Hei Hero!'' sanoin iloisella äänellä ja avasin Heron häkin oven. Minulla oli mukanani Herodeksen uudet valjaat, nimilaatta ja hihna. Ajattelin säilyttää niitä Herodeksen tarhan vieressä olevassa naulakossa.
''Katso Hero mitä ostin sinulle, oman hihnan, valjaat ja nimilaatan!'' sanoin innoissani Herodekselle. Herodes heilutti häntäänsä innoissaan ja aloin laittaa valjaita tämän päälle. Valjaat sopivat Herolle täydellisesti, kiinnitin valjaisiin myös Heron hopean värisen nimilaatan. Tämän jälkeen kiinnitin hihnan vielä valjaisiin.
''Noniin, mennäänpäs testaamaan vähän uusia valjaita Hero'', sanoin ja lähdimme ulos. Kiersimme saman lenkin kuin aiemminkin, sen kolmenkilometrin lenkin. Hero teki taas tarpeensa lenkin varrella ja oli innoissaan, tykkäsi varmaan uusista valjaista. Olivathan ne huikeat, koska nehän olivat nyt Heron iki omat valjaat. Kiertelimme ja kaartelimme lenkillä, yhtäkkiä huomaamattani edessämmi olikin kissa karvat pystyssä. Taisi olla villikissa, sen näköinen ainakin oli. Sekainen ja likainen turkki, laihan näköinen ja nuutunut kissa. Kissa sähisi ja oli agressiivisen oloinen. Hero rupesi haukkumaan ja vetämään kaikin voimin kissaa kohti. Sain kuitenkin pidettyä Heron aisoissa ja kissa häipyi paikalta nopeasti juosten.
''Huhhuh Hero, ehdin jo säikähtää että tuo kissa kävisi kimppuusi'', sanoin Herolle ja taputin sen päätä.


Saavuimme takaisin talleille. Suuntasimme kohti ulkoaitausta. Irrotin Heron hihnan tämän valjaista ja päästin tämän leikkimään aitaukseen muiden koirien kanssa. Suljin ulkoaitauksen oven ja lähdin etsimään Juusoa. Juuso oli uusi hoidokkini, kissa. Odotin innolla tämän tapaamista. Olin nähnyt Juuson parikertaa ohimennen tallilla, mutta koska olin ollut Herodeksen kanssa, en ollut koskaan mennyt silittämään Juusoa.


Juuso oli tallin etupihalla, rappusilla kierittelemässä lumisissa rappusissa. Menin Juuson luo, Juuso maukaisi ja nousi jaloilleen seisomaan. Annoin tälle käteni haisteltavaksi ja istuin tämän viereen maahan. Kyllä maahan, minua ei haitannut jos housuni hieman kastuisivat tai likastuisivat, koska sain olla ihanien eläinten seurassa. Juuso haisteli jonkin aikaa kättäni ja alkoi tämän jälkeen kehräämään ja puskemaan minua, haluten varmastikin rapsutuksia. Joten päätin rapsuttaa ja silitellä Juusoa. *Miten ihanan pehmeä turkki sillä onkaan*, mietin mielessäni ja silitin kissaa.
''Juuso, minä olen uusi hoitajasi, Emilia'', sanoin Juusolle samalla kun silitin ja rapsuttelin sitä.
''Tällä kertaa ajattelin vain silitellä ja jutella hieman sinulle. Haluan ensin tutustua sinuun hieman ennen kuin teemme mitään ihmeempää. Ehkä ensi kerralla voimme jo mennä yhdessä lenkillekin, koska näytät pitävän minusta jo'', jatkoin hymyssä suin. En malttanut lopettaa Juuson silittämistä, se oli niin innoissaan. Komean värinen kolli kissa ja pehmeä kuin mikä.
''Minun pitäisi mennä vielä moikkaamaan Herodesta ennen kuin lähden'', mutta odotappa nostan sinut syliini. Nostin Juuson syliini, ja kävelin sisälle talliin. Laskin Juuson alas ja etsin ruoka- ja juomakeput joita voisin lainata. Löysin keput ja suuntasin tämän jälkeen hakemaan Juusolle toiseen keppuun raikasta vettä ja toiseen keppuun kuivaruokaa. Laskin ne alas ja annoin Juuson syödä. Juuso rupesi syömään reippaasti. Ei mennyt kauaakaan kun Juuso oli jo syönyt. Kun Juuso oli syönyt ja juonut, otin keput takaisin, kävin pesemässä ne ja vein takaisin sinne mistä otinkin ne. Silitin vielä hieman Juuso ja kerroin että ensikerralla tekisimme jotain vielä kivempaa yhdessä.


Kävin hakemassa Herodeksin hihnan tämän jälkeen ja menin ulkoaitauksille.
''Noniin Hero, oletkos ulkoillut tarpeeksi?'' kysyin Herodekselta. Nähdessään minut, Hero juoksi heti aidan vierustaan. Avasin ulkoaitauksen oven ja laitoin hihnan kiinni Heron valjaisiin, tulimme ulos aitauksesta ja suljin oven perässämme kii.
''Nyt pääset Hero takaisin omaan tarhaan ja annan sinulle ruokaa ja raikasta vettä'', sanoin Herolle kun kävelimme Heron tarhalle. Avasin tarhan oven, otin valjaat ja hihnan pois Herolta ja laitoin ne naulakkoon. Tämän jälkeen otin vesi- ja ruokakipot ja kävin täyttämässä ne. Annoin Herolle kuivaruokaa ja vettä.
''Nähdään taas pian'', sanoin Herodekselle ja silitin tämän päätä ja halasin. Herodes heilutti häntäänsä innoissaan, odottaen lupaa päästä syömään. Annoin luvan tälle ja tämä meni syömään.
''Ainiin! Odotappas hetki'', sanoin Herodekselle ja menin käymään tallissa sisällä, omalla kaapillani. Olin ostanut Herolle isoja puruluita ja päätin viedä yhden niistä nyt Herolle. Otin kaapistani yhden luun ja menin takaisin Heron tarhan luo.
''Tässä olisi vielä tämmöinen herkku'', sanoin Herodekselle ja katsoin missä mallissa tämän syöminen oli. Hero oli vetänyt jo koko kupin tyhjäksi, taisi olla nälkäinen. Päätin antaa luun heti Herolle. Luun saatuaan Hero käperty maahan makaamaan ja alkoi järsiä luuta. Sanoin vielä heipat Herolle ja suljin tämän tarhan oven.


Menin parkkipaikoille odottelemaan äitiä, kerrankin olin ennen äitiä parkkipaikoilla. Mutta eipä mennyt montaa minuuttia kun äiti sieltä jo saapuikin autonsa kanssa. Nousin kyytiin ja lähdimme kohti kotia. ~

// Käytin tarinassa jo herkkuluuta jonka ostin Herolle tänään kaupasta ja et olekkaan vielä ehtinyt katsomaan sitä ostoslistaa ^^ toivottavasti ei haittaa.

Vastaus:

Ihana tarina! Juuso tykkääkin rapsutuksista,toivottavasti pääsette pian tekemään jotain tosi kivaa yhdessä! Tallin metsissä saattakin löytää villikisssoja, aika karmeitakin yksilöitä! Onneksi se ei hyökännyt kimppuunne:)Saat tästä tarnasta 55ve

Nimi: Emilia~

31.01.2017 20:17
Olin herännyt jo seitsemältä aamulla, koska minulla oli koulupäivä. Nyt tulin koulusta kotiin, kello oli noin kolme päivällä, heitin reppuni eteisen lattialle, koska olin nälkäinen ja väsynyt. Otin ulkovaatteet pois päältäni ja suunnistin keittiöön.

''Hei äiti!'' huusin äidelle joka imuroi olohuoneessa.
''Hei kulta!'' äiti vastasi minulle, pah kulta muka, miksi äitien pitää käyttää tuollaisia sanoja.
''Hellalla on pyttipannua mitä tein juuri, syö Emilia'', äiti huusi vielä minulle.
''Juu juu, kiitos'' vastasin äidille ja suunnistin kohti astiakaappia. Otin lautasen ja mukin kaapista. Tämän jälkeen suunnistin hellan luo ja kauhoin lautaselleni suuren annoksen pyttipannua. Hain myös kaapista maidon ja täytin mukini. Sitten menin istumaan keittiön pöydän ääreen. Pöydällä oli ruokamarketin mainoslehti joten selasin sitä aikanikuluksi samalla kun söin. Kun olin syönyt, vein lautasen ja mukin pesuun. Tämän jälkeen hain reppuni eteisestä ja menin omaan huoneeseeni.

Yritin tehdä läksyjäni, mutta ajatukseni kulkivat jossain aivan muualla kuin läksyissä. *Olisipa Herodes täällä, voisin silittää sen ihanan pehmeää turkkia ja voisimme leikkiä yhdessä nukkua vaikka päiväunet yhdessä*, mietin mielessäni samalla kun yritin epätoivoisesti tehdä läksyjä.
''Äh, ei tästä tule mitään'', sanoin yksikseni ja laitoin läksykirjat kii. Tämän jälkeen menin olohuoneeseen, äidin luo.
''Äiti, minulla on ikävä Heroa, voitko viedä minut käymään kennelillä tänään?'' kysyin äidiltä hymyillen.
''No mikäpäs siinä, mutta vain pariksi tunniksi, huomenna on kuitenkin koulupäivä ja saat tehdä läksysi kun tulet takaisin kotiin kenneliltä'', äiti vastasi minulle.
''Kiitos äiti! Menen heti pukemaan'', sanoin äidille ja juoksin eteiseen, pukemaan ulkovaatteet päälleni. Äiti tuli melkein heti perästä ja heitti myös takin päälle ja otti autonavaimet mukaansa. Menin edeltä autoon istumaan ja äiti tuli perästä. Ajoimme kennelille ja äiti jätti minut sinne.
''Nähdään parin tunnin päästä'', sanoin äidille ennen kuin tämä lähti pois.

Kävelin kennelille, Hero oli omassa tarhassaan joten suunnistin sinne. Mutta ennen Heron luokse menoa, kävin hakemassa taas lainaan kenneliltä hihnan jotta pääsisimme Heron kanssa lenkille. Avasin Heron tarhanoven ja laitoin tämän hihnaan kiinni.
''No hei Hero! Minulla oli kauhea ikävä sinua niin oli pakko tulla käymään'', sanoin Herolle hymyillen ja silitin tämän sileää päätä. Kyykistyin hieman alemmas ja Hero nuolaisi minua poskelta.
''Senkin höpsö! Nyt lähdetään pienelle lenkille'', sanoin Herolle. Lähdimme pois kennelin luota, lenkille. Lenkillä huomasin kyltin, jossa luki 'Luontopolku'.
''Hero, mennään tuonne'', sanoin Herolle ja menimme kohti luontopolkua.
''Tämä ei ole edes pitkä luontopolku, vain puolitoista kilometriä'', jatkoin vielä.
Kävellimme metsäpolkua pitkin, missään ei kuulunut ristinsieluakaan joten päätin päästää Heron hetkeksi vapaaksi jotta tämä saisi tehdä pieniä spurtti juoksuja, joista hän kovasti piti. Irrotin hihnan pannasta. Hero lähti heti tekemään pieniä spurtteja luonnonhelmaan. Hero nuuhki ja juoksenteli. Hero teki myös tarpeensa metsään. Pian olimmekin jo kiertäneet luontopolun loppuun ja kiinnitin Heron taas hihnaan kiinni.

''Hieno poika, olitpas fiksusti tuolla luontopolulla'', sanoin Herolle ja taputin tämän päätä. Nyt suuntasimme kohti kenneliä. Saavuttuamme sinne, huomasin että Herolla on jotain suussaan, keppi.
''Senkin höpsö, poimitko tämän matkan varrella?'' kysyin Herolta ja otin kepin pois tämän suusta. Ajattelin säästää kepin, koska sitä voisi myöhemmin heittää Herolle. Nyt menimme Heron tarhan luo, hain tälle puhdasta vettä ja kupillisen ruokaa. Hero söi vauhdilla, taisi olla kova nälkä uroksella. Hero myös joi puolikuppia vettään, taisi olla janokin.
Kun Hero oli syönyt ja juonut tarpeeksi, laitoin tämän vielä hihnaan kiinni ja vein hänet ulkoaitaukseen jossa oli muitakin koiria. Heitin hetken keppiä Heron kanssa, ennen kuin äiti tuli. Ehdin viitisen kertaa heittää keppiä, kunnes kuulin auton tööttäyksiä.
''Äh se on äiti'', sanoin.
Hero katsoi ihmetellen minua.
''Minun pitää mennä, saat jäädä tähän ulkoaitaukseen muiden koirien kanssa niin voit leikkiä heidän kanssaan'', sanoin vielä Herolle ja rapsutin tätä ennen kuin lähdin.

Äiti odotteli minua parkkipaikoilla, menin auton kyytiin ja lähdimme kotiin. Kotona tein läksyt, intoa täynnä. Hero oli saanut minuun uutta virtaa.

Loppu~

Vastaus:

Iloinen tarina! Hero onkin aina välillä superfiksu! Kiva kun löysitte mukavan luontopolun, siellä onkin kiva käveleskellä hyvässä porukassa!ihän niistä läksyistä tule mitään,jos ei pysty keskittymään:) Saat 40ve

Nimi: Emilia~

29.01.2017 23:55
Heräsin luullen, että on maanantai aamu ja huomasin, että huoneeseeni paistoi sälekaihtimen välistä auringonvaloa. Mitä ihmettä? Mietin mielessäni, koska tähän aikaan vuodesta kun herään, valoa ei ole lähimaillakaan. Nousin hysteerisenä sängystäni ja mietin että nyt kyllä olen myöhästynyt koulusta ja pahasti. Katsoin kelloa ja kello oli kaksitoista päivällä. Katsoin kelloa uudestaan ja uudestaan ja mietin miksei herätyskelloni ollut soittanut seitsemältä, niinkuin yleensä. Ja miksei äiti ollut herättänyt minua? Katsoin vielä kerran kelloa ja huomasin että tänäänhän onkin sunnuntai.. naurahdin yksikseni.
''Niin juu, enhän minä laittanutkaan herätystä koska nyt on viikonloppu. Huomennahan on vasta maanantai'' puhuin yksikseni.
Nousin kuitenkin ylös ja puin vaatteet päälleni, tämän jälkeen menin pesemään hampaani ja syömään aamupalaa. Äiti jo touhusikin keittiössä, siivoili ja tyhjenteli astianpesukonetta.
''Äiti, veisitkö minut tänään taas talleille? Voisin mennä vähän ulkoiluttamaan Herodesta'' kysyin äidiltä hiljaisuuden keskellä.
''Tottakai voin'' äiti vastasi minulle.
''Hienoa! Sain juuri syötyä joten käyn vessassa ja puen ulkovaatteet päälleni niin mennään, jooko?'' sanoin äidille.
''Sopii'' äiti vastasi.
Menin käymään vessassa ja puin tämän jälkeen ulkoiluvaatteet päälleni ja menin autoon istumaan. Vähän ajan kuluttua äitikin tuli ja lähdimme kohti talleja. Saavuimme tallin parkkipaikoille ja nousin ulos autosta.
''Kiitos äiti, käykö jos tulet joskus parin tunnin päästä hakemaan minut?'' kysyin äidiltä.
''Sopii, minä käyn kaupassa ja menen vielä vähän siivoilemaan kotiin siksi aikaa'' äiti vastasi minulle.
Vilkutin vielä äidille ja suuntasin tämän jälkeen talleille päin.

Hero oli taas ulkoilemassa tallin viereisessä ulkoaitauksessa. Menin suoraan tämän luo.
''Heippa Hero, tulin taas moikkaamaan sinua! Oliko ikävä?'' kysyin Herolta. Hero heilutti innoissaan häntääni minulle. Silitin hieman Heroa aidan välistä ja lähdin tämän jälkeen käymään sisällä, hain taas ulkoilutus hihnan lainaan, koska en ollut vielä ostanut Herolle omaa hihnaa. Ehkä pian voisin ostaa Herolle oman hihnan. Mietin mielessäni kun kävelin takaisin Heron luo. Avasin ulkoaitauksen oven, menin Heron viereen ja laitoin hihnan kiinni tämän kaulapantaa. Lähdimme ulos aitauksesta ja suljin aitauksen oven jotta muut koirat eivät pääsisi ulos sieltä.

''Noniin, nyt mennään lenkille'' sanoin Herolle ja tämä vain heilutti häntäänsä ja haukahti innostuneena.
Kiersimme noin kolmenkilometrin lenkin. Lenkin varrella kävimme eräällä pellolla jonka näimme, juoksentelimme siellä vähän Heron kanssa ja palasimme takaisin tielle. Matkan varrella Hero teki tarpeensa sekä nuuhki erittäin innokkaasti kaikkia paikkoja. Hero piti ulkoilusta mutta ei niinkään kävelystä.

Saavuimme takaisin kennelille. Menin Heron kanssa ulkoaitaukseen ja irrotin hänet hihnasta. Tämän jälkeen poimin lähellä olleen kepin ja heitin sen Herolle. Hero nouti kepin minulle jotta sain heittää sen uudestaan hänelle. Heitin keppiä yhä uudelleen ja uudellaa. Jonkin ajan päästä Hero väsyi ja meni maahan makaamaan. Menin makoilemaan hetkeksi Heron viereen maahan. En välittänyt siitä että vaatteeni saattoivat likastua ja hieman jopa kastua. Sainhan olla maailman komeimman ja ihanimman koiran seurassa. Makoilemme jonkin aikaa, silittelin Heroa ja Hero näytti tyytyväiseltä.

Makoilun jälkeen nousin ylös ja niin nousi Herokin. Sillä taisi olla nälkä. Laitoin hihnan kiinni taas Heron kaulapantaan.
''Tule Hero, vien sinut omaan häkkiisi niin saat vettä ja ruokaa'' sanoin Herolle ja lähdimme ulos ulkoaitauksesta. Vein Heron tarhaansa, jossa oli tämän ruokakuppi ja juomakuppi. Irrotin hihnan Heron kaulapannasta ja päästin tämän aitaukseen. Tämän jälkeen otin ruoka- ja vesikupin ja kävin täyttämässä ne ja tulin takaisin Heron tarhaan.
''Hero istu'' sanoin Herolle. Hero odotti kiltisti kun laitoin ruoka- ja vesikupin maahan.
''Saa mennä'' sanoin Herolle ja tämä meni syömään ruokaansa.
Silitin vielä hieman Heroa, mutta sitten olikin minun aikani jo lähteä. Hyvästelin Heron, laitoin tarhan oven kiinni ja lähdin kohti parkkipaikkoja. Siellä äiti jo odottelikin.
''Hei äiti!'' sanoin nähdessäni hänet.
''Hei Emilia!'' äiti vastasi minulle ja nousin auton kyytiin.

Lähdimme kotiin päin.. ~

Vastaus:

Olipa ihana tarina sinulla! Hero tykkääkin nuuskia kaikkea mahdollista! Hero onkin ihan näytttävä koira:) Saat tästä tarinasta 40ve

Nimi: Emilia~

23.01.2017 22:48
Heräsin, kello oli noin yhdeksän verran aamulla. Tänään minulla olisi vapaapäivä. Puhelimessani vilkkui valo, se merkitsi sitä, että minulle olisi tullut tekstiviesti. Mutta kokoa oikein laittaa minulle viestiä tähän aikaan aamulla. Olin kysynyt Sumuniityn tallilta, Herodes, siperianhuskyä hoidokikseni. Voisiko se olla tallin omistaja joka laittaa minulle viestiä? Mietiskielin ja avasin nopeasti viestin. Ja olihan se viesti Sumuniityn tallin omistajalta. Saisin Herodeksen hoidokikseni! Nousin nopeasti ylös sängystä, puin farkut ja hupparin ylleni ja menin pesemään hampaita. Normaalisti kävisin aamulla suihkussa, mutta nyt en ehtinyt. Halusin nopeasti katsomaan Heroa ja viettämään sen kanssa aikaa. Söin nopeasti vielä aamupalaa ja heitin kengät ja ulkovaatteet päälleni. Innostuksissani olin unohtanut kokonaan kyyti homman. Millä menisin tallille?
-Äitii! Vietkö minut talleille? Sain Heron hoidokikseni!, olin puhunut Herosta jo aiemmin äidille joten hän tiesi mistä puhuin. Äiti lupasi heittää minut talleille.

Tallille päästyäni, menin nopeasti katsomaan Heroa. Hero oli tallin viereisessä ulkoaitauksessa.
-No hei Hero! Oletpas sinä komea uros!, sanoin Herolle ja silittelin sen päätä.
-Odotappa hetki, käyn lainaamassa tallista hihnaa sinulle niin mennään pienelle lenkille!, sanoin Herolle ja lähdin käymään sisällä. Hain hihnan lainaan sieltä, koska minulla ei ollut vielä varaa ostaa omaa hihnaa. Hetken päästä palasin Heron luo. Hero heilutti häntäänsä iloisena kun saavuin tämän luo. Laitoin hihnan kiinni Heron pantaan ja päästin tämän pois aitauksesta.
-Mennään pienelle lenkille, sinähän et kovin pitkistä lenkeistä pitänytkään joten en pakota sinua mihinkään pitkälle lenkille. Sanoin Herolle ja tämä heilutti häntäänsä minulle.

Lenkillä Hero haisteli paljon kaikkia paikkoja, teki tarpeensa ja tutkiskeli ympäristöä.
-Onkos kivaa olla minun kanssa lenkillä?, kysyin Herolta ja tämä heilautti häntäänsä minulle.
Lenkin tehtyämme, palasimme tallille. En vienut Heroa yhteiseen aitaukseen, vaan tarhaan jossa oli hänen ruoka ja juomakuppinsakin. Tämän jälkeen hain sille raikasta vettä. Huomasin tallissa myös yhteisen koiranruokapussin (?) joten hain siitä hieman Herolle ruokaa, koska minulla ei ollut vielä varaa ostaa tälle omia ruokia. Vein veden ja ruuan Herolle.
-Ole hyvä Hero! Minulla oli tosi kivaa kanssasi lenkillä!, sanoin Herolle ja rapsutin tämän korvan takaa hieman.
-Anteeksi Hero, tiedän että tämän päiväinen vierailu aikani oli todella lyhyt, mutta minun on nyt mentävä, äiti odottaa minua tuolla. Olen ensikerralla sitten kauemmin sinun kanssasi ja voidaan leikkiä ja riehua yhdessä!, sanoin innokkaasti Herolle ja tämä heilutti häntäänsä minulle, ihan kuin olisi ymmärtänyt mitä sanoin.

Silitin vielä hieman Heroa ja suljin tämän jälkeen hänen aitauksensa ja jätin hänet syömään ruokaansa ja juomaan raikasta vettä. En olisi millään halunnut vielä lähteä tallilta pois, muttakun äiti odotti minua, eikä minulla ollut muuta kyyti mahdollisuutta päästä kotiin.

Niimpä vilkutin vielä Herolle ja sanoi
-Nähdään pian Hero! Tulen muutaman päivän päästä taas tapaamaan sinua! Oli kiva päivä kanssasi! Kiitos siitä!
Tämän jälkeen kävelin äidin auton luo ja nousin auton kyytiin, äiti kyseli kauheasti miten päivä oli mennyt ja kerroin mitä olimme tehneet ja kerroin myös sen että olisin halunnut olla kauemmin Heron kanssa, niin äiti lupasi että ensikerralla hän tulee myöhemmin hakemaan minua.

Ei mennyt kauaakaan kun saavuimme kotipihaan. Mietin vielä mielessäni Hero ja sen sileää turkkia..

Vastaus:

Oikein ihana tarina! Hero tykkääkin lyhyistä lenkeistä:) Ensikerralla voit toivottavasti viipyä pidempään! Saat tästä tarinasta 30ve

Nimi: Fanny

22.01.2017 12:28
Taivas on pilvinen ja jostain ripottaa pari sadepisaraa. Ei mikään mahtavin sää mennä ensimmäistä kertaa tallille, mutta minkäs teet. Olen matkalla Sumuniityn tallille, joka sijaitsee melkoisen lähellä kotiani. Käännän vähän lisää kaasua skootteriini. Se on uusi, sain sen täytettyäni kuusitoista vuotta. Ajokoe oli helppo läpäistä, ei mopolla ajo ole minulle vaikeaa. Mieleeni tulee, josko hevosella ratsastaminenkin olisi yhtä helppoa. Naurahdan ajatukselle. Saattaa pitää osittain paikkansa, mutta tietenkään mopo ei ole elävä.
Ajatus hoitajaksi ryhtymisestä oli tullut kuin puun takaa. Perheessäni ei ollut ketään kovin saman ikäistä kuin minä, ja usein päivät kuluivat hitaasti. Tahtoisin rinnalleni jonkun jonka kanssa puuhata. Niinkuin koiran, tai kissan. Tai edes marsun. Noh, eihän äiti siihen suostunut. Hänen mielestään sellaisesta olisi liikaa vaivaa.
Idea Sumuniitystä oli tullut, kun olin lähikaupassamme käymässä. Satuin vilkaisemaan ilmoitustaulua, ja silmiini osui ilmoitus jossa tallin kerrottiin kaipaavan uusia hoitajia uusille eläimille.
Nyt minä sitten olin tässä. Essin kanssa käydyn pikaisen puhelun jälkeen minulla olikin jo oma hoitokoira. Hevosiin en uskaltanut vielä koskea, ehkä sitten joskus kun olen totutellut siihen kuinka suuria ja vaativia ne ovat.
Käännyin tallin pihaan ja riisuin kypäräni. Ihan kaunista, vaikkei sadeilma nyt pukenutkaan tallia parhaaseen loistoonsa. Olimme sopineet Essin kanssa, että saan ryhtyä yksikseni heti toimiin. Essi itse ei ollut paikalla, sillä hänellä oli joku kokous tai sen semmoinen, en minä muista. Vaaleahiuksinen tyttö lähestyi minua avaten suunsa.
"Moi, sä olet varmaankin Fanny? Essi pyysi näyttämään sulle missä koirat ovat, ettei sun turhaan täällä tarvitse harhailla. Ei millään pahalla siis." Nyökkäsin tytölle, joka oli unohtanut kertoa kuka itse oli. Pikaisen kysäisyn jälkeen tämä esittäytyi Klaraksi. Kyseessä taisi siis olla Essin tyttö.
Nopean esittelyn jälkeen löysin itseni koirien nurkkauksesta. Se oli siisti rajattu alue, jossa koirat puuhailivat omissa aitauksissaan. Tuntui vähän pelottavalta, kun kaikki ne koirat katsoivat minua uteliaasti, ja osa taisi vähän haukkuakin.
Löysin nopeasti oman hoidokkini loikoilemasta koppinsa läheisyydestä.
"Hei Rudolf! Mitäs poju? Toivottavasti et mua säiky, olen sun uusi hoitajasi Fanny. Meistä tulee vielä hyvät ystävät." Jutustelin koiralle, ja annoin sen nuuskia aidan läpi housujani. Rudolf otti tervehdykseni hyvin rauhallisesti. Aikansa nuuskittuaan se istahti alas ja katsoi minua pää kallellaan. Minusta se oli hyvä merkki, ainakaan se ei näyttänyt pitävän minua uhkaavana.
Huomasin myös, että muut koirat vilkuilivat Rallen käytöstä. Kun ne näkivät tämän rentoutuvan ja ottavan uuden tytön rauhallisesti vastaan, nekin rentoutuivat silminnähden. Oli hyvin huomattavissa että Essin kertomus Rallesta lauman johtajana piti paikkaansa.
Mietin mitä nyt tekisin. Halusin että Ralle saisi tutustua minuun rauhassa, vaikkei se ilmeisesti niin ujo koira ollutkaan. Muistin että Essi oli kertonut, että on turvallista mennä tervehtimään sitä häkkiin asti: Rudolf ei ollut koskaan purrut ketään. Niinpä liu'utin varovasti aidan hakasen auki ja livahdin sisään. Koira katsoi minua hyväksyvästi ja nuolaisi kättäni. Rapsutin sitä vähäsen päälaelta, ja se näytti pitävän kosketuksesta. Koira oli melko iso, ja jos se ei olisi ollut niin rauhallinen olisin varmaan pelännyt sitä vähäsen. Juttelin hauvalle niitä näitä, samalla rapsuttaen vaivihkaa kokoajan enemmän. Ei huono ensimmäiseksi tapaamiseksi, olen ollut paljon arkojempienkin koirien kanssa. Kun tämä kerran meni näin hyvin, päätin hetken mielijohteesta viedä koiran vähän tallipihalle jaloittelemaan. Nappasin talutusvälineet oven suusta. Niitä näytti olevan siniset heijastinvaljaat sekä suurikokoinen flexi. Tutkailin valjaita. Meillä itsellä ei ollut koskaan ollut koiraa, mutta olin pienenä hoitanut paljon naapurin koiria. Sen ansiosta selvitin melko nopeasti, kuinka valjaat pudotettiinkaan koiran pään yli. Tyytyväisenä itseeni kiinnitin varovasti mahan alta viimeisen soljen. Näytti oikealta eikä Ralle ainakaan valittanut. Otin flexin maasta ja kiinnitin klipsin valjaissa olevaan renkaaseen. "Hyvä Ralle, hyvin tehty." kehuin poikaa ja varovasti rapsutin sen korvia. Ralle vilkuili kiinnostuneena ovea takanani. Sillä taisi olla jo kiire nähdä, minne sitä oltiin menossa. Niinpä me sitten lähdimme kiertelemään. Juttelin Rudolfille kaikenlaista, ja ihmettelin ääneen tallialueen suuruutta. Yhdessä tutustuimme niin tallipihaan, maneesiin ja hiekkakenttäänkin. Minua kiinnosti kovasti käydä tallissa kurkkaamassa hevosia, mutta en uskaltanut. En tiennyt miten Ralle suhtautuisi siihen että hevoset olivat niin lähellä. Päätin siis tyytyä katselemaan laitumella olevia muutamia hevosia. Ralle ei niistä välittänyt, sillä se taisi olla niihin jo niin tottunut.
Vedin sieraimiini hevosen tuoksua. Taivas oli yhä pilvinen, mutta ei ainakaan satanut. Pikkuinen kävelylenkkimme oli oikein onnistunut. Viimeisenä kävin vielä skootterillani hakemassa hörpyn vettä, ja kerroin Rallelle ajoneuvosta. Se ei tainnut olla kovin kiinnostunut, sillä se vain haisteli skootterin renkaita lyhyesti ja häipyi sitten nuuhkimaan maata.
Näin jonkun tytön tulevan tallista. Hän talutti kaunista hevosta kohti pellon reunaa ja hyppäsi sitten ratsaille. Se näytti hienolta. Ralle ei pitänyt siitä, että olin yhtäkkiä lopettanut juttelun ja huomioimisen. Naurahdin kun se tökkäsi minua pienesti kuonollaan jalkaan.
"Joo joo, mennään mennään." sanoin sille ja lähdimme kohti koirien aitauksia. Mieleni olisi tehnyt mennä vielä pidemmällekin lenkille, mutta päätin jättää toiseen kertaan. Ei saanut haukata liian isoa palaa kerralla, kuten sanotaan.
Hieman vastahakoisesti Rudolf tepsutteli takaisin häkkiinsä ja odotti kun riisuin siltä valjaat.
Kehuin sitä ja kerroin, että tästä lähtien tulen tervehtimään häntä hyvin usein. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt sanani, sillä se katsoi minua ikään kuin hymyillen. Se näytti onnelliselta.
Olin jo lähtemässä, kun muistin Essin neuvon veden antamisesta. Kuppiin tulisi laittaa uutta vettä aina kun se oli loppu, tai likaista. Näin kesäisin vesi meni muutenkin lämpimäksi.
Niinpä otin kupin Rallen edestä ja kävin täyttämässä sen hanasta, jonka löysin pienen hakemisen jälkeen. Laskettuani sen takaisin koira joi siitä vähäsen. Juomisesta kuului hauska ääni.
Rudolf istahti ja katsoi minua kuin kysyen, mitäs sitten. Uskaltauduin antamaan takkini taskusta pikkuisen makupalan, jonka olin ottanut kotoa mukaan. Olin ostanut makupaloja kaupasta heti, kun olin kuullut saavani koiran hoitsuksi. Ralle ilahtui yllättävästä herkusta ja nappasi sen heti paikalla kädestäni. Herkuille perso, ajattelin hyväntuulisena.
Päätin, että tämä riittäisi tältä erää. Hyvästelin koiran pienillä rapsutuksilla, ja suljin oven hakasen huolellisesti. Rohkenin taputtaa myös hieman muutamia muita koiria, jotka katsoivat minua ystävällisesti.
Kävelin skootterilleni ja vilkuilin taakseni. Olin todella tyytyväinen päätökseeni ottaa hoitsu. Joidenkin mielestä varmaan kuulostaisi oudolta hoitaa koiraa, mutta minusta se oli todella hyvä tilaisuus, jos kerran omaan ei ollut mahdollisuutta.
Hymyillen painoin kypärän päähäni ja lähdin ajamaan kotiin.

Vastaus:

Oi kuinka pitkä tarina!Rudolfiahan ei hirveästi skootterit kiinnostaa, enemmän taitaa koiran mieleen olla herkut! Kiitos, kun vaihdoit veden. Täällä tallilla on sama vuodenaika kuin oikeastikin, mutta ei se mitään, eihän siitä oltu edes sanottu hoitajat-kohdassa...:) Saat tästä tarinasta 40ve.

Nimi: Saaga

05.01.2017 19:27
Kävelen hiekka tietä pitkin talliin. Joku muukin on kävellyt siitä kävelen hänen askelia pitkin. En edes tiedä miks mutta ihan sama. Kun avaan tallin oven kotoisa tunne valtaa minut kokonaan. Menen karsinalle tamma ei kumminkaan ole tällä kertaa ole tallissa. Päätän että siivoan karsinan samalla. Nostan kikareet kärryyn ja käyn tyhjentämässä ne vien vähän lisää purua karsinaan ja heinää. Otan riimun ja menen tarhalle. Poni on tällä kertaa portin luona. Avaan portin ja pon meinaa tulla ulos tarhasta. Onneksi saan sen takaisin sinne. Kun olen nappaamassa sitä riimusta se vetäisee päänsä pois. Cara kiertää pienen ympyrän ja pysähtyy sitten. Otan pienen omenan palan taskustani. Ja ojenan sitä ponille se kurottaa kaulaa kädelle. Ei kuminkaan ota askeltakaan tänne päin. Menen tamman luo ja annan herkun ja otan riimusta kiini. Laitan narun riimuun. Ja vetäisen narusta tamma ei kumminkaan ota askelia. Luin jostain että kannatta antaa narua niin että se roikkuu. Testaan sitä ja annan Caralle narua lähden kävelemään niin,että naru on löysänä. Tamma lähtee kävelemään rauhassa perässäni.
"jess" sanon hiljaa itselleni ja ajattelen että nyt tiedän miten kannattaa toimia ensi keralla.
Haen pakin satulahuoneessta ja otan kumisuan ja alan harjata tammaa. Kun viimen olen saanut harjattua Caran niin haen sen satulan ja suitset. Nostan satulan Caran selkään ja kiskon satulavyötä ensimäiselle rejälle. Sitten suitset laitan etusormen ponin suuhun että saan sen varmasti auki. Avaan karsinan oven ja talutan Caran ulos. Ulkona on vähän pakkasta varpaat jäätyvät hetkessä. Avaan maneesin oven varovasti. Se on onneksi tyhjä.
Hyppään ponin selkään ja pyydän sitä liikeelle. Se lähtee hitaaseen käyntiin. Annan Caran kävellä hitaasti. Kun olaan menty riitävästi käyntiä niin nostan ravin. Teen jotain loivaakaarta ja voltteja. Menen jotain tehtäviä käynnissä ja ravissa. En nosta tällä kertaa laukkaa. Kun olemme menneet noin.30min tehtäviä niin siirän takaisin käyntiin ja teen loppu käynnit. Hyppään alas selästä ja talutan Caran talliin. Juuri kun olen saanut otettua varusteet poia kuulen äitini huutavan ovelta. Vien satulan ja suitset omalle paikalle. Menen äitin luo sanon että harjaan ponin nopesti ja lähden kotiin.

Vastaus:

Hyvä tarina! Ratsastuksesta voisi olla enemmän kuvailua, mutta muuten mukava tarina! Cara onkin aika hankala taluttaessa:) Saat 35ve

Nimi: Ninni

30.12.2016 11:23
//Jatkoa ekaan//

Kun olin Ladyn hoitanut, kävelin ori/ruuna tallille. Minulla oli jalustinvyö mukana. Vein sen Cesarin karsinan eteen, hain myös suitset ja korvahuput, koska ulkona rupesi tuulemaan. Cesar olikin jo sisällä, ihmetten kyllä miksi. Noh, otin sen käytävälle ja se näytti nukkuvan.
-Moikka poju, mite menee? höpötin sille
Se hirnahti vastauseksi.

Rupesin harjaamaan sitä, vaikutti siltä että se nukahtaisi siihen paikkaan. Harjaamisessa ei ollut ongelmia, mutta kavioidenputsaamissa niitä ilmeni. Siinä meni aikansa kun kaikki sain putsattua.
Varustuksessa ajattelin, että kokeilemme rinta-remmiä, jotta se ei nostaisi päätään pilviin asti. Laitoin jalustinvyön Cesarin selkään rauhallisesti, se näytti jännittyvän heti. Kiristin vyötä pikkuhiljaa. Suitset olivat astetta vaikeammat. Suu ei meinnnut millään aueta, no sainkin ne suuhun loppuuenlopuksi. Kehuin ponia kovasti.

Menimme maneesiin, jotta ulkona tapahtuvat asiat eivät kiinnostaisi niin paljoa. Nousin selkään ja tamppaminen alkoi heti. Otin reilusti pitkät jalustimet, jotten puristaisi jaloillani niin kovasti. Otin ohjat heti käteen, mutta annoin sen silti kävellä vähän vapaammin. Huomasin kuinka poni hakeutui itse vähän pyöreämmäksi, kehuin ponia todella paljon. Rupesimme tekemään voltteja, poni oli jäykkä kyljistään. Päätin että mennään isolle pääty-ympyrälle.

Pyysin ponia asettumaan sisällepäin, mutta en pakottanut, koska se oli vähän jäykkä. Kävelimme noin 20min. Keräsin rohkeuteni ja pyysin ravia. Seurauksena oli pari pukkianja erittäin kiihdytetty ravi. Liikuttelin kuolainta ja sain ravin rauhoitettua. Kun sain pari kunnon askelta otin käytiin. Tulin alas selästä ja juoksin Cesarin vierellä ja pyysin sitä laukkaamaan. Poni heräsi ja korvat menivät suoraan eteen. Maiskuttelin ja lähdin juoksemaan. Poni nosti heti laukan ja se oli aika hallittua mutta vaikean näköistä istua. Pyysin ponia hiljentämään.
-Hieno poni, todella hieno! Sanoin sille innoissani.

Kävelimme hetken ja menimme talliin. Hoidin ponin annoin pari herkkua. Vein sen tarhaan. Ja lähdin kotiin

Vastaus:

Hyvä tarina! Lady onkin ratsastaessa usein ihana:) Cesar olikin sitten tänään hyvällä päällä, kun noin hyvin osasi:D Saat 40ve.

Nimi: Ninni

29.12.2016 14:59
Tänään ajattelin ratsastaa Ladyn ja Cesarin selkäänkin yritän päästä. Menin ensimmäisenä Ladyn luo. Hain tavarani sen karsinan eteen ja hain Ladyn.
-Moikka tyttö! Sanoin sille kun se seisoi tarhan portilla.
Laitoin sille riimun ja lähdimme talliin.

Laitoin Ladyn käytävälle ja rupesin harjaamaan sitä. Otin kotoa semmoisen juoksutusvyön, missä ovat jalustimet. Kun sain Ladyn harjattua, hain sen satulan ja suitset. Laitoin satulan Ladylle ja se vaikutti taas erittäin rennolta.
Kun sain sen varustettua lähdin kentälle.

Nousin jakkaralta kyytiin, kiristin vyön ja pidensin hieman jalustimia, koska ajattelin mennä kunnolla koulua. Annoin Ladyn kävellä hetken, kunnes rupesin keräämään sitä muotoon. Rupesimme tekemään avotaivutuksia ja aina kentän läpi pohkeenväistöä. Otin samat myös harjotusravissa. Lady oli todekka rento ja mukavuuden haluinen.
Laukassa tein kokorata leikkaata, jossa tulee laukan vaihto.

Loppu ravasin ilman jalustimia ja sen jälkeen kävelimme. Ratsastin tallin eteen ja tulin alas. Talutin Ladyn talliin ja riisuin sen, heitin sille loimen selkään ja annoin päiväheinät.

matkani jatkui Cesaria kohti..

//jatkan vielä tänään ;)//

Vastaus:

Odottelen jatkoa:)

Nimi: Ninni

27.12.2016 22:53
Jatkoa Cesar'in tarinaan.

Vyö on ensimmäisessä reiässä kiinni joten kiristän sitä vielä yhdellä. Kehun ponia kun kiristin sitä. Suitsissa kesti kauan.. Otin suitset käteeni ja annoin Cesar'in haistella niitä. Laitoin riimun sen kaulalle ja pikku hiljaa yritin saada kuolaimia suuhun. Cesar luimisteli, hirnui ja tramppasi paikoillaan.

Kun vihdoin sain suitset sille, nappasin kypäräni, hanskani ja juoksutusnarun. Matkalla maneesiin Cesar kulkee nätisti. Maneesi on onneksi vapaa, joten meillä on reilusti tilaa.

Itse menen seisomaan keskiympyrän keskelle ja ohjaan Cesar'in ympyrälle. Se on jännittynyt ja huomaan että sitä pelottaa. Se hyppää pienemmästäkin äänestä sivuun ja arkailee paikkaa. Kun saan sen kuuntelemaan minua, rupesin pysäyttelemään sitä. Kun sanoin "prr" se ei reakoinut mitenkään, joten ei auttanut muu kuin, pienentää ympyrää ja laittaa raippa aina sen eteen kun halusin sen pysähtyvän. Noh, pikkuhiljaa se sujui. Rupesin käyttämään raipaa vähän vähemmän. "Prr" sanoin ja Cesar pysähtyi. Menin sen luo ja annoin porkkanan palan. Vaihdettin suuntaa kerran käyntien aikana, Cesar oli jo paljon rennompi. Kokeilin antaa sen ravata ympyrällä, katsoin tarkkan sen jalkoja, ne menivät vähän väärään tahtiin. Pyysin sitä hitaaseen raviin ja kosketin aina raipalla sitä jalkaa, jonka pitää siirtyä. Sitä en tehnyt kauaa. Annoin sen kävellä.

Lähdimme talliin ja Cesarille tuli vähän hiki. Noh, otin siltä varusteet pois ja harjasin sen kunnolla. Mietin kokoajan, että mimmoinemhan poni tästä joskus tulee, jos tämä ottaa tän huonon puolen pois? Heitin sille fleece-loimen selkään, ja talutin sen takaisin tarhaan. Kerran tällä matkalla se näykkäisi.
Menin talliin ja siivosin jälkeni ja lähdin kotiin hyvinmielin:)

Vastaus:

Hyvä tarina!Hyvin kuvailua!Kyllä Cesarista varmasti mukava poni tulee, jos sitä kouluttaa:)Saat 50ve :)

Nimi: Saaga

25.12.2016 18:26

Kun viimein olen saanut putsattua likaiset jouma-ja ruoka kupit niin lähden hakemaan Caraa tarhasta. Kävelen hiekka tietä pitkin joka on lumen peitossa. Näen tamman se ei meinaa erottua valkoisesta lumesta. Menen tarhaan sisälle ja maiskutan ponille. Huhilen Caraa jotta tamma tulisi luokse. Poni ei kumminkaan tee elettäkään, että tulisi luokse. Lähden kävelemään jonkun entisiä jalan jälkiä putkin, kun viimein saavutan tamman se lähtee lampsimaan kohti porttia. Se siitä ajatelen ja lähden kävelemään ponin perään. Tamma meni portille asti ja jäi siihen odottamaan aivan kun olisi ollut siinä koko ajan. Laitan riimun ponin päähän. Maiskutan ja avaan portin ja lähden taluttamaan ponia kohti tallia. Avaan tallin oven varovasti. Talutan Caran karsinaan ja alan harjata sitä ensin kumisualla. Nostan pakiata pölyharjan. Aloitan harjaamisen kaulalta. Olen saanut harjattua Caran muuten paisi jalat ja pään. Otan jalka harjan ja harjaan jalat hoilelliseti. Vielä pään harjus tamma nostaa pään aivan liian korkelle enkä saa harjattua sitä. Vien pakin satulahuoneeseen ja haen satulan ja suitset. Nostan satulan sulkään tamma käänähtää niin, että satula putoaa maahan. Nostan sen nopeasti puistelen purut nopeasti pois. Nostan satulan sulkään, kun kiristän satulavyötä tamma pullistaa niin että vain yksi reikä menee kiinni. Yritän vielä saan toisenreijän. Sitten suitset otan tamman pään ns. Kainaloon ja laitan suitset tamman päähän ja avaan karsinan oven. Maiskautan avaan karsinan oven ja lähden kävelemään kohti tallin ovia.


Avaan maneesin oven varovasti maneesi on onneksi vapaa. Talutan tamman sisään. Nostan jalan jalustimeen ja pompaan Caran selkään se kominkin väistää ja joudun aloitamaan alusta. Kun viimein pääsen selkään puristan pohkeet kiinin kimon kylkiin. Se lähtee eteen päin reipaassa käynnissä. Kun saan tehtyä alkukäynit otan ohjat kireälle ja alan tehdä pysähduksiä ja voltteja. Pyydän tamman ravaamaan se lähtee melkein laukkaamaan. Teen jotain kumurauran tapaista tehtävää. Sitten kun olen viimein saanut ravattua riitävästi alan nostaa laukkaa pitkälläsivulla. Annan laukka avut mutta tamma ei ota mitään kuleviin korviin. Yritän niin monta kertaa uudestsan kun tamma laukkaa. Kun olemme meneet muutaman tehtävän laukssa siirän raviin ja annan ohjaa ja teen loppu ravit ja käynnit. Pysäytän tamman keskelle maneesia jq hyppään alas selästä. Talutan ponin takaosin talliin ja harjaan sen nopeasti. Pesen vielä varusteet.


//Sori nopee lopetus mutta ei oikein enää kesittyä!

Vastaus:

Hyvä tarina!huomasin kirjoitusvirheitä, ne voisi korjata sekä ja pikkuisen kuvailua,
Niin sinusta tulee loistava hoitaja!Cara onkin hyvä pullistelemaan,vyötä ON vaikea saada kiinni:)!saat 35ve




Nimi: Ninni

23.12.2016 15:06
Cesar´in tarina:

Aamulla olin kävelemässä tallille. Tarkoituksenani oli touhuta Ceasarin kanssa. Olin menossa tamma-talliin, kunnes tajusin etten menekkään Ladyn kanssa. Kun saavuin ori/ruuna-talliin, etsin ensimmäisenä Cesar´in karsinan. Jätin tavarani sen eteen, nappasin kuitenkin hanskani käteen koska olin hakemassa talikkoa ja kottareita, jotta voin siivota karsinan.

Kun sain karsinan siivottua törmäsin Essiin.
-Moikka! Essi sanoi
-Moi, oon juuri menossa hakemaan Cesaria tarhasta. Kokeilen juoksuttaa sitä tänään! Mina vastasin
-Onnea hänene kanssaan. Essi sanoi ja vinkkasi silmää.

Laitoin hanskat käteen ja kypärän päähän. Hengitin syvään, ja lähdin kävelemään kohti tarhaa. Tarhalla huutelin Cesaria, se nosti päänsä, mutta ei hievahtanutkaan. Lähdin kävelemään sitä sivultapäin, rauhallisesti puhuen sille. Se nosti päänsä ja rupesi tuijottamaan minua epävarmasti. Kun pääsin Cesarin luo, se rupesi heti luimimaan. Katsoin kokoajan Cesarin päätä ja korvia, silittelin kaulaa kun laitoin narun riimuun kiinni. Se uhkasi näykätä, mutta huomasin sen ajoissa ja ehdin siirtyä.

Talliin taluttaessa kerran sai näykkästyä, muilla kerroilla ehdin kieltää. Vein sen karsinaan ja hain juoksutusvyön, suojat, suitset ja harjat. Menin Cesarin karsinaan kokoajan sille puhuen. Kun pääsin sen luo, annoin sille pienen porkkanan palan.
Käytävällä se hermostui ja tramppasi paikoillaan. Juttelin sille kokoajan ja kerroin mitä teen. Kun oli juoksutusvyön aika, kaikki kauhu alkoi. Kun otin vyön käsiini, Cesar näytti pahimman puolensa. Se näykki ja uhkasi potkaista. Annoin sen haistella vyötä. Laitoin vyön hetkeksi lattialle ja annoin Cesarille palan porkkanaa. Otin vyön taas käsiini ja nyt hieroin sitä Cesaria vasten. Pikku hiljaa nostin sitä selkään. Kun se oli selässä, kehuin ponia kovasti. Rupesin kiristämään sitä pikkuisen, eka reikä piti sen jotenkin kyydissä.


huhuh..sormet puutuu tästä kirjoittamisesta! Jatkan tätä varmaan huomenna tai ylihuomenna ;)

Vastaus:

Ei ihme,että sormet puutuu. Odottelen jatkoa

Nimi: Saaga

23.12.2016 11:14
Kävelin talliin polkua pitkin. kylmä viima puhalsi kasvoilleni nautin siitä vaikka nenänpää jäätyisikin. Näen tallin häämöttävän edessä kävelen entistäkin nopeammin, kun saavun tallin ovien luo avaan oven ja ihana hevosen tuoksu tulvii kasvoilleni. Kävelen Caran karsinan luo tamma on kääntynyt seinää kohti. Maiskutan Caralle se nostaa vain päätä. Avaan karsinan oven ja rapsutan tamman suloista päätä hetken, se vaikuttaa siltä että se nauttii mutta yhtäkkiä se yrittää näykkäistä minua ja vetäisen käteni pois nopeasti. haen tamman riimun. Aikeissa viedä sen tarhaan tamma kumminkin nostaa pään niin etten saa sille riimua. Se kääntyy kohti ovea joka on jäänyt raolleen vetäisen oven nopeasti kiinni niin että Cara ei pääse karkuun. Kun viimein saan riimun sujahtamaan ponin päähän laitan narun kiinni renkaaseen. Maiskutan tammalle jotta se lähtisi liikkelle mutta se seisoo vaan paikallaan. Yritän uudelleen tällä kertaa hiukan vetäen kun tamma lähtee liikkelle niin ohjaan sen kohti tarhaa. Tamma kulkee pää pystyssä. Kun tarha tulee vastaan niin avaan portin ja olen aikeissa maiskuttaa tammalle se kumminkin ryntää tarhaan sisälle. Taputan Caraa kaulalle ja irrotan narun sen riimustusta. ja lähden kävelemään takaisin talliin aikeissa siivota karsina. Nappaan kottikärryt ja talikon matkalta. Vein kottikärryt karsinaan ja aloin siivomaan kikkareita. Niiden siivoamisen jälkeen puhditin joma-ja ruokakupin.


jatkan tarinaa pian:)

Vastaus:

Kommentoin enemmän tarinan loppuosaan, mutta voisit käyttää pisteitä hiukan enemmän:)Muuten tarina oli kyllä kiva:)

Nimi: Ninni

22.12.2016 12:01
Olin menossa tallille ystäväni Nean kanssa. Nea on ratsastanut 7vuotta, joten osaa olla hevosten kanssa.

-Nea, voitko hakea Ladyn suitset ja harjat? Kysyin
-Juu. Nea vastasi

-Heippa tyttö! Mitä kuuluu? Kutsuin Ladya kun hain sitä.
Lady näytti pirteältä ja hörähti iloisesti. Otin Ladyn kiinni ja talutin talliin.

-Oho! Onpa iso ja kaunis hevonen! Nea hämmästeli
-Lady on maailman suloisin tamma. Naurahdin Nealle.

Harjatessa Lady vaikutti todella rennolta ja mukavalta. Laitoin sille suitset ja punaiset korvahuput jotka olivat minun hevoseni, joka jouduttiin lopettamaan viime keväänä. Hain kypäräni ja siinä on päällä tonttulakki, koska olimme menossa ottamaan kuvia.

-Lähdetään ensin kentälle, sen jälkeen voidaan käydä vähän maastossa. Sanoin Nealle ja Ladylle.
-Okkei. Nea vastasi

Kentällä Lady toimi todella rauhallisesti. Nea punttasi minut selkään, koska satulaa ei ollut. Lady vaikutti todella rennolta ja minä uskoin että tänään Ladylla on todella hyvä päivä.

Hetken kävelyn jälkeen, keräsin ohjat ja rupesin ottamaan sitä muotoon. Nea räpsäsi siinä pari kuvaa. Ruvettiin tekemään avoja vähän väistöjä.
Rupesimme raivailmaan ja teimme voltteja ja myös väistöjä. Lady kulki todella hyvin, ja nosti jalat myös erittäin hienosti. Annoin Ladyn kävellä hetken vähän vapaammin.
Kävelyn jälkeen otin laukkaa pääty-ympyrällä ja teimme kasikkoa, ja piti aina tehdä laukan vaihdot. Vaihto kohdasta saatiin super hyviä kuvia, koska Ladyn etupää nousi aina niin kauniisti ylös. Lady oli kokoajan hereillä ja teki mitä pyysi.

Lähdimme vähän maastoon jossa saatin ihania kuvia♡. Ensin otettiin kuvia jossa olen selässä, ja Lady katsoo kameraan. Suoralla pitkällä tiellä, otimme laukkaa, mutta emme kaahailleet vaan hallittua laukkaa. Viimeisissä kuvissa menin maahan istumaan ja Ladyn ei ollut aluksi tarjoitus laittaa päätänsä syliini, mutta se laittoi, joten annoimme sen tehdä niin.

Talutin sen takaisin talliin ja hoidimme sitä todella kauan. Lady oli kokoajan todella rento ja yhteistyö kyky haluinen.

Heitin Ladyn takaisin tarhaan ja kuiskasin sille:
-Olet todella ihana hevonen..
Lady laittoi päänsä minun olkapäälleni ja siitäkin saatiin kaunis kuva.

Lähdimme kotiin kun olimme siivonneet jälkemme tallista. Huikkasimme Essille heipat ja sitten äiti olikin jo hakemassa meitä.

Vastaus:

Hyvä tarina! Lady onkin kaunis ja ihana:) Varmasti saitte upeita kuvia Nean kanssa.Saat 40ve.

Nimi: Ninni

17.12.2016 15:24
Äiti heitti minut tallille, jalassani oli uudet housut ja saappaat. Ajattelin hypätä Ladylla ihan pikkuisia esteitä. Sen takia minulla oli turvaliivi mukana.

Tallilla vein tavarani kaappiin ja hain Ladyn tavarat karsinan eteen. Poikaystäväni on tulossa katsomaan ratsastustani hetken päästä.
Hain Ladyn tarhasta ja hoidin sen. Lady vaikutti tosi rennolta, joka toivottavasti on myös ratsastuksessa. Satulaa laittaessa vähän pullisteli, mutta kiristän vyön loppuun kentällä.
Suitset menivät ihan nätisti suuhun.

Hain omat varusteeni kaapista. Kun tulin takaisin Ladyn luo, näin jo poikaystäväni Artun. Arttu haluaisi joskus kokeilla ratsastaa joten onnistuisiko se?

Talutin Ladyn kentälle ja annoin Artun pitää siitä kiinni kun kokosin esteet. Esteet olivat 40-60cm korkeita.

Nousin selkään ja kiristin satulavyön. Lady oli edelleen rennon ja mukavan tuntuinen selästä käsin. Hetken kävelyn jälkeen rupesin ravaamaan ja menin pari puomia. Sitä tein noin 10 minuuttia. Kävelimme hetken kunnes otin laukkaa.
-Miten pysyt tuol? Arttu naurahti
-Helposti! Minä naurahdin
-Mää en vaa pysyis.. Arttu vastasi höpsösti

Aloin ottamaan pieniä hyppyjä. Ensin 40cm ristikko-pysty sarjan. Sitten Arttu kävi nostamassa ristkon pystyksi ja tulin sen. Siihen mennessä kaikki meni hyvin kunnes. Olin tulossa 60cm okseria ja puskasta hyppäsi pupu, Lady pelästyi ja hyppäsi esteen sillä tavalla että tipahdin suoraan esteeseen.
-Auh! Minä parahdin
-Ei kai sattunut pahasti?? Arttu huusi
-ei ei, pahasti ja älä huuda täällä! Minä vastasin.

Minä vain pelästyin ja Lady on kunnossa. Tarkistin sen jalat ja nousin takaisin selkään. Puhuin sille hetken. Se vaikuuti todella jännittyneeltä. Noh, tulin esteen pari kertaa uudestaan ja ne meni todella hyvin. Otin vielä pienen radan ja Lady näytti rennolta, mutta kyllä se oli kokoajan varuillaan.

Annoin sen kävellä ja löysäsin satulavyötä. Tulin alas ja talutin sen talliin.
-Hienosti kyllä meet. Arttu sanoi.
-Noh, ei ollu parhaita päivii mut kiitos. Vastasin

Riisuin Ladyn, kylmäsin sen jalat ja vein tarhaan. Sen jälkeen siivosin Ladyn karsinan tein sen ruuat ja punnitsin heinät.

Lähdimme kotiin ja kylkeeni tuli kiva mustelma tippumisesta, mutta mitään pahempaa ei käynyt;)

Vastaus:

Hyvä tarina! Olisit voinut vielä hieman kuvailla ratsastusta jne.Kyllähän Arttu voi joskus vähän kokeilla Ladya. Onneksi putoaminen ei sattunut mustelmaa enempää:). Saat 30 ve

Nimi: Ninni

16.12.2016 19:53
Jatkoa ekaan.

Kun saavuin kentälle olin vähän jännittynyt kuten Ladykin. Hain jakkaran ja nousin selkään. Lady vähän säpsähti koska menetin lopussa hallinan ja rysähdin selkään, mutta jotenkin hallitusti. Puhuin Ladylle jotta se rentoutuisi. En ollut varma kannattaako Ladyllä käyttää kannuksia, joten laitoin Pony-kannukset jotka ei välttämättä tunnu Ladystä niin kauhelta.
Pienen kävelyn jälkeen otin ohjat tuntumalle ja rupesin keräämään Lady'a. Se oli aluksi vähän jäykkä niskasta mutta sain sen kuitenkin hyvin rentoutettua.
Menin isolle pääty-ympyrälle jossa rupesin taivuttelemaan sitä. Olin onneksi yksin kentällä jotta minulla oli tilaa. Vaihdoin suuntaa ja tein samat asiat kun äsken. Rupesin ravaamaan ja unohdin että minulla oli kannukset niin Lady lähti vähän reippaammin liikkelle, onneksi heppa oli kokoajan hallinnassani.
Noin vartin ravaamisen jälkeen otin väli käynnit. Sen jälkeen otin ohjat takaisin käteen. Keräsin sen muotoon ja rupesin suunnittelemaan miten otan laukat. Noh, päädyin siihen että laukkaan molemmat pitkät sivut, mutta toiseen tulee loiva kolmikaarinen-tie. Vaihdoin suunnan ja tein saman asian.
Laukan jälkeen annoin vähän löysemmät ohjat ja ravailtiin hetki. Otin Ladyn käyntiin ja löysäsin reiän pari vyötä.
Essi tulikin juuri sopivasti kentälle ja juttelimme taas hetken. Kyseli miten Lady liikkui yms. Ratsastin tallin eteen ja tulin alas. Kiitin Ladya ja näin että sille oli tullut treenistä hiki. Päätin että nyt pesen sen. Riisuin Ladyn ja se näytti tyytyväiseltä.
Pesin sen huolellisesti ja se näytti vaan nauttivan siitä! Pesun jälkeen kuivasin vähän ja kylmäsin vielä varoiksi sen jalat. Heitin sille loimen selkään ja talutin tarhaan. Annoin Ladyn syödä hetken heinää jota se löysi matkan varrelta. Se hörähteli kavereilleen ja minä sanoin sille heipat.
Palautin Ladyn tavarat paikoilleen ja kävelin bussi-pysäkille. Kotona minulle oli yllätys. Sain uudet ratsastushousut!
-Kiiitooos pääsen vielä tällä viikolla testaamaan näitä Ladyn kaa! Minä sanoin
-Nii, mimmones se Lady on? Onko se Essi kiva? Äiti kyseli
-Ääh! Lady on yli-ihana voisin vaa varastaa sen, mutta en kuitenkaa tee sitä. Naurahdin.
-Entäs Essi? Äitini kysyi.
-Hän on todella mukavan oloinen! Vastasin
-Hyvä! Tulemme joskus katsomaan treenejäsi. Minulle sanottin.
-Joo Joo, öitä! Minä huikkasin.
-Öitä. Äiti vastasi.

Menin huoneeseeni ja rupesin nukkumaan. Sanoin mielessäni:
"Mun ja Ladyn tulevaisuus näyttää täydelliseltä.."

Vastaus:

Hyvä tarina. Ladyllähän ei kovin pajon kannuksia ole käytetty, joten siksi vähän epävarma. Onhan se Lady kyllä ihana pikku heponen:)Saat 30 ve :)

Ps. Mestyn varusteessa on upeita heppatarvikkeita! Kannattaa käydä kurkkaamassa!:)

Nimi: Ninni

15.12.2016 16:51
Aamulla kello 9 saavuin tallille. Näin Essin ja esittelin itseni. Vein tavarani kaappiin ja hain Ladyn koulu-varusteet. Kun hain Ladyn sanoin sille:
-Moikka! Hei mä oon sun uusi hoitaja!
Tallissa vein sen karsinaan ja rupesin hoitamaan sitä. Laitoin varusteet sille ja lähdin kentälle, tie oli kurainen mutta se ei haittaa.

Tämä on eka osa koska täytyy lähteä koulun joulujuhliin

Vastaus:

Voisit kuvailla hiukan enemmän esim. kun varustit sitä ja hoidit yms.mutta hyvä tarina:) Vastailen tarkemmin loppuosaan

Essi

Nimi: Olsku

27.07.2016 17:01
Menin hakemaan Vellua tallista ja laitoin sille ratsastusvälineet heti aamun sarastaessa. Ajattelin viedä sen pitkälle retkelle metsään, ja ratsastin sillä tyylejä vaihdellen erään pienen lammen rantaan. Päivä oli jo valjennut ja ilma lämmennyt, ja Vellu näytti onnelliselta, ja se jäi odottamaan sillä välin, kun kävin itse uimassa. Vellu joi vettä lammesta ja söi ruohoa maasta polskiessani hetkisen.
Sen jälkeen Vellulla oli jo kiire takaisin tallille muiden hevosten luo. Paluumatkalla päätin ohjata Vellun toista reittiä tallia kohti, ja iltapäivällä olimmekin jo tallilla. Reissu oli onnistunut, ja Vellu näytti jo väsyneeltä. Ruokin hevosen ja siivosin karsinaa tallilla vielä ennen kuin lähdin kotiin.

Vastaus:

Hyvä tarina!oikein hyvä aloittelijaksi! Voisit kyllä tehdä pidempiä tarinoita. Tässä vinkki:muista kuvailla, lue sivuani,ja pidä hauskaa!saat 13 rahaa.:)

Nimi: Mary

30.06.2016 17:43
Ratsaille!

Kiristin kannusten hihnan ja laitoin remmin kiinni. Huomasin olevani jo tallilla kellon lähestyessä vasta kahdeksan. Paiskasin auton oven kiinni perässäni otettuani pelkääjän paikalta kouluraippani, kypäräni ja nahkaiset ratsastushanskani. Sumu leijui yhä laitumilla kuten, joka aamu. Ilma oli yhä kostea yön jäljiltä. Lähdin kävelemään kohti orien ja ruunien tallia.

Tallilla oli vielä vähän autiota tähän aikaan, välillä saattoi nähdä jonkun tallin henkilökunnasta liikkuvan vähän matkan päästä. Kävelin kuitenkin suoraan lokerolleni ja laskin kypäräni sinne turvaan, kouluraipan jätin nojaamaan lokeroihin, koska se ei mahtunut lokeroon. Sen jälkeen lähdin etsimään Spiritin karsinaa, koska tiesin sitä alkuun pidettävän vain lyhyen ajan laitumella jotta sen suolisto tottuisi ruohoon. Karsinan löysi aika helposti, koska suurin osa hevosista oli laitumella ja ori hirnahti heti kuullessaan jonkun lähestyvän. ”Hei pikku mies..” sanoin ja rauotin ovea sen verran että pääsisin sisään karsinaan. Spirit perääntyi ensin jonkin verran vähän peläten ja katsoi silmät suurina minua. Se halusi minusta mahdollisimman kauas ja huomasin sen heti sen elekielestä. Tajusin että tarvitsisin ensimmäisenä orin luottamuksen, ennen kuin yrittäisin opettaa sitä mihinkään uuteen. Kyykistyin maan tasolle ja puhuin sille rauhoittavalla äänellä, kunnes se pysähtyi vain katsomaan minua. Olin herättänyt sen mielenkiinnon, ja näyttänyt että antaisin sille sen oman tarvitsevansa tilan.

Otin taskustani pari herkkua ja hiersin niitä toisiinsa, että niistä tulisi pieni ääni. Spirit alkoi vähän kurottelemaan turpaansa, mutta kuitenkaan vielä ottanut askelia lähemmäksi. Kuitenkin pysyessäni kärsivällisenä, parin minuutin päästä ori otti turvallaan kurotellen askelia varovasti luokseni. ”Eihän se ollut niin pelottavaa?” sanoin vähän hymyillen kun ori nappasi herkun kädeltäni. Sitten nousin varovasti seisomaan ja ojensin orille vielä toisen herkun. Kolmannen herkun annoin niin, että pääsin varovasti koskettamaan hevosta kaulalta. Ensimmäiseksi Spirit vähän säpsähti kosketustani, mutta se rauhoittui nopeasti ja silitin sitä kaulalta hellästi.

Suljin karsinan perässäni ja kävelin satulahuoneelle hakemaan Spiritin suitset. Sen paikalla oli puhtaat uuden näköiset suitset, joita ei ollut varmaan koskaan käytetty, ainakaan Spiritillä. Etsin vielä orille mahdollisimman kevyet kolmipala kuolaimet ja palasin karsinalle. Karsinan edessä irrotin vielä suitsista turpahihnan, jottei Spirit häiriintyisi siitä ensimmäisellä kerralla, kun sillä olisi kuolaimet suussa.

Saavuin takaisin karsinalle ja Spirit söi heiniään rennosti lähellä karsinan porttia. Otin sen riimun karsinan edestä ja samaan aikaan nostin suitset olkapääni päälle. Mennessäni tällä kertaa karsinaan Spirit nosti vain päänsä, eikä lähtenyt enää karkuun. Kävelin varovasti puhuen rauhallisesti sen viereen ja annoin sen haistella kättäni. Sen jälkeen laitoin sille riimun päähän ja hevonen vähän säpsähti riimun osuessa sitä turpaan, mutta kuitenkin nopeasti ori muisti ettei tässä tilanteessa ollut mitään pelättävää. Sen jälkeen kokeilin laittaa seuraavaksi kuolaimia ja heti kuolaimien osuessa turpaan, hevonen nosti turpansa ylös, mutta suostuttelin sen laskemaan päänsä takaisin alas, jotta voisin jatkaa yrittämistä. Seuraavalla kerralla ori vähän heilautti päätänsä ylös alas, mutta rauhoiteltuani sitä äänelläni Spirit lopetti ja suostui pitämään päänsä paikoillaan. ”Hyvä poika...” Sanoin hiljaa ja seuraavaksi kutitin sitä varovasti ikenestä, jotta hevonen aukaisisi suunsa. Spirit aukaisi suunsa välittömästi ja nosti päätänsä ylös tajutessaan kuolaimien olevan suussaan. Kuitenkin sain nopeasti vauhdissa heitettyä remmin sen korvien taakse ja annoin sen hetken selvitä järkytyksestä. Spirit aukoi suutansa ihmeissään, mutta selvisi aika nopeasti kuitenkin uudesta tilanteesta. Varovasti menin vielä sen luokse ja laitoin poskiremmin kiinni. Silitin vähän sen kaulaa ja lähdin karsinasta, jättäen orin totuttelemaan suitsiin.

Kävelin tallin käytävää pitkin ja huomasin kellosta, että se lähestyikin jo yhdeksän. Sarby oli saanut laiduntaa ulkona rauhassa ainakin koko aamun. Tavoitteenani oli päästä tänään kokeilemaan ruunaa selästä ja sitä kuinka se vastaisi kannuksiini jotka olivat pallopäiset. ”Sarby! Dukat!” huudahdin portilla ja odotin mielenkiinnolla tulisiko kaverukset pyynnöstä luokseni. Kuitenkin katsoessani joka puolelle sumuun, missään ei näkynyt liikettä. ”Dukat! Sarby!” huudahdin vielä kerran. Vieläkään ei näkynyt missään liikettä. Hetken päästä huomasinkin kahden hevoshahmon lähestyvän minua sumussa. Dukat käveli vähän edempänä Sarbya ja hirnahti minut nähdessään. Loppumatkan Dukat päätti hölkätä luokseni ja pysähtyikin juuri eteeni kerjäämään ruokaa taskuistani. Sarby ravasi kaverinsa viereen kerjäämään myös. Ojensin Dukatille herkun ja sen jälkeen laitoin riimun Sarbylle. Lopuksi ojensin sille myös herkun ja lähdin taluttamaan sitä portista ulos. Portilla Dukat yritti päästä kaverinsa mukaan, mutta sain juuri suljettua portin sen edestä.

Talutin Sarbyn karsinaan ja päästin sen hetkeksi vapaaksi, jotta voisin käydä hakemassa varusteet. Satulahuoneessa etsin Sarbyn satulaa ja huomasinkin sen korkeimmalla satularivillä. Onnekseni pystyin kurottumaan siihen juuri ja juuri, mutta saatuani sen alas huomasin tikkaat parin metrin päässä. Saatuani suitset, satulan, suojat ja harjat mukaani lähdin takaisin karsinan luokse. Laskettuani ne karsinan eteen menin hakemaan lokerostani kypärän ja kouluraippani. Saatuani kaikki valmiiksi lähdin vielä käymään Spiritin luona.

Saapuessani orin karsinalle, huomasin sen karsinan perällä juomassa vesiautomaatista. Aukaisin karsinan oven ja suljin sen perässäni, ettei hevonen pääsisi karkaamaan. ”Mitäs poika?” sanoin ja kävelin Spiritin luokse. Se oli jo rauhoittunut hyvin eikä aukonut suutansa yhtään. Annoin orin haistella taas aluksi kättäni ja sitten rauhallisesti irrotin suitset. Spirit mielellään sylkäisi ne pois ja rapsutin sitä kaulalta. Otin riimun heti suitsien jälkeen pois ja ojensin sille herkun ennen kuin lähdin karsinasta. Huojentuneena ori meni heti syömään heiniään ja lähdin viemään suitset satulahuoneeseen ennen kuin aloittaisin Sarbyn varustuksen.

Palattuani Sarbyn karsinalle kävin heti kiinnittämässä sen kalteriin. Harjasin ensimmäiseksi sen läpi kumisukalla tehden pyöriviä liikkeitä ja lopuksi harjasin vielä irronneen pölyn pois. Selvin vielä ruunan jouhet ja puhdistin kaviot. Laitoin Sarbylle jokaiseen jalkaan suojat, koska en tiennyt oliko sillä enne käytetty kannuksia. Otin karsinan edestä Sarbyn huovan ja asetin sen oikealle paikalle. Sen jälkeen sain laitettua satulan melkein heti oikealle kohdalle. Varmistin vielä ettei huopa painaisi hevosta säkän kohdalta nostin sitä vähän ilmaan. Kiristin satulavyötä pikku hiljaa ja välissä mittailin jalustimet oikean pituisiksi. Otettuani suitset karsinan edestä otin riimun irti Sarbyltä ja heitin ohjat kaulalle. Laitettuani käden ruunan turvan päälle, hevonen laski päätänsä alemmas kiltisti. ”Hyvä poika” Sanoin ja silitin sen päätä. Laitoin vielä suitsien remmit kiinni, sekä kiristin satulavyötä vähän. Sen jälkeen otin ohjat pois kaulalta ja laitoin vielä kypärän päähäni.

Talutin Sarbyn kentälle ja suljin portin perässämme varmuuden vuoksi. Nappasin mukaani jakkaran aidan vierestä ja talutin Sarbyn keskemmälle kenttää. Aurinko paistoi kentälle armotta, mutta sentään viileä tuulen viilensi vähän. Laskettuani kummatkin jalustimet ja varmistettuani satulavyön, nousin ruunan selkään. Sarby seisoi paikoillaan kiltisti, eikä kiirehtinyt yhtään minnekään. Taputin sitä kaulalle ollessani valmis ja maiskutin sen jälkeen, jotta ruuna lähtisi liikenteeseen. Sarby lähti rentoon tasaiseen käyntiin ja pidin sillä pitkät ohjat. Käveltyämme pari kierrosta löysillä ohjilla keräsin ”puoli-pitkät ohjat” varmuuden vuoksi. Kosketin Sarbya vähän kannukella sisäpohkeella asettaen sisäänpäin ja ruuna lähti heti karkuun pohjetta tehden pikaista pohkeenväistöä ravissa ulospäin. ”Vhoo vhoo...” rauhoittelin ruunaa äänelläni ja istuin harjoitusraviin ottaen hyvän tuntuman hevosen suuhun ohjilla. Hetken päästä Sarby rauhoittui käyntiin, mutta huomasin sen käynnistyneen kunnolla. Palasin uralle ja käytin varovasti uudestaan sisäpohkeen kannusta, mutta tällä kertaa kun ruuna meinasi lähteä kannusta karkuun käytin ulkopohkeen kannusta suoristaen sen heti. Sarby nosti hermostuneena todella kootun laukan, joka melkein eteni paikoillaan. Löysensin vähän ohjastuntumaa, jotta laukka etenisi paremmin. Kuitenkin pidin kannukset vaikuttamassa ruunan kyljissä varovasti, että se tottuisi niihin. Alkuun Sarby hyppi melkein paikoillaan kun en antanut sen lähteä kiihdyttämään tai pakenemaan kannusta. Noin viiden minuutin päästä ruuna tuntui tajuavan, ettei sen maailma kaatunutkaan. Hevonen lähti laukkamaan kootusti hyvin pohkeiden välissä ja asettui sisään pienestä kannuksen merkistä. Otin hetkeksi ohjat yhteen käteen ja taputin sitä sisäkädellä kaulalle. ”Hyvä poika!” kehuin sitä ja nousin vähän kevyeeseen istuntaan. Sen jälkeen istuin takaisin syvälle Sarbyn laukkaan ja kokosin sitä vähän uudestaan laukassa. Kokeilin tehdä ympyröitä ja pieniä voltteja, joissa käytin kannusta tukemassa ja huomasin Sarbyn vastaavan kannukseen herkästi. Yhden päätyvoltin jälkeen toin Sarbyn kootussa laukassa lävistäjälle ja kokeilin laukanvaihtoa. Sarby ponnisti kunnolla takajaloillensa painon ja nosti etupäätänsä ilmaan. Vaihdon jälkeen ruuna asettui herkästi uudelle puolelle ja tein vielä tähänkin suuntaan volttityöskentelyä. Kun sarby alkoi tuntua tällekin puolelle notkealta tein siirtymisen harjoitusraviin. Siirtymisessä huomasin Sarbyn vähän lähtevän tahmeasti joten maiskutin ja ruuna lähti energisemmin ravaamaan koottuna. Sarbyn ravi tuntui laaja liikkeiseltä, takajalat työnsivät voimakkaasti ravia hyvin eteenpäin. Ravissa jatkoin volttityöskentelyä ja harjoittelin asetuksen vaihtamista myös kahdeksikolla. Tein myös siirtymisharjoituksia ravista pysähdykseen ja takaisin raviin. Alkuun Sarby vähän epäröi mutta seuraavalla kerralla se lähtikin jo takaisin raviin hyvällä energialla. Lopulta ravissa aloin ratsastamaan Sarbya eteen ja alas, löysäten ohjia pikku hiljaa. Sarbyn venyteltyä selkälihaksiaan jonkin aikaa rauhoitin sen käyntiin ja annoin täysin löysät ohjat. Taputin sitä kaulalle ja otin jalustimet pois jalastani. Sarby meinasi lähteä ravaamaan jalusten osuessa sen kylkiin, mutta kuitenkin sain sen rauhoiteltua äänellä. Taputtaessani ruunaa uudestaan kaulalle huomasin kuinka hiessä Sarby oli.

Käveltyäni Sarbyn kanssa loppukäynnit, pysäytin ruunan portin viereen ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä pari reikää. Sen jälkeen otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan ruunaa takaisin tallille. Ensimmäinen ratsastus oli sujunut todella hyvin alusta huolimatta, mutta olin saanut ruunasta esiin hyviä Puolia, sillä on todella hyvä ja vahva takapää joka kertoo sen että sen kanssa esteillä voisi kisata hyvin korkeitakin luokkia. Kouluratsastuksessa liikkeisiin tulisi voimaa ja näyttävyyttä. Tiesin valinneeni oikean hoitohevosen.

Saapuessamme talliin vein Sarbyn suoraan pesupaikalle ja aloin riisumaan sitä varusteista. Ruunan kaula oli aivan hiessä ja satulasta oli jäänyt hikinen jälki sen selkään. Mahan alunen oli myös hikinen ja takajalatkin olivat hiessä. Kuitenkin Sarby vaikutti vielä tyytyväisen oloiselta, kun se katseli ympärilleen korvat hörössä. Otettuani varusteet pois pesin sen läpikotaisin sienellä ja virtaavalla vedellä. Lopuksi vähensin painetta ja huuhdoin sen naaman. Sarby leikki turvallaan vedellä ja suurin osa vedestä roiskuikin päälleni. Kuivattuani hevosen, sumutin siihen vielä hyttysmyrkkyä ettei itikat heti hyökkäisi ulkona ruunan kimppuun. Kävin viemässä jo tässä vaiheessa varusteet takaisin satulahuoneeseen ja sen jälkeen lähdin viemään Sarbya takaisin laitumelle. Laitumella sitä odottikin jo Dukat portilla. Päästettyäni Sarbyn laitumelle, huomasin sen hetken päästä ryhtyvän piehtaroimaan. Dukat liittyi heti sen seuraan. Lopuksi kaverukset alkoivatkin rapsutella toisiaan.

Vastaus:

Täydellinen tarina ja pitkä!Taidat olla juuri sopiva kouluttaja ja hoitaja.:) Saat tarinasta 50rahaa.

Ulkoasu © AK 

©2019 Sumuniityn virtuaalitalli - suntuubi.com